Uutiset

Sotasurmasampo vahvistaa isosetien kohtalot – Amerikan Nestori ammuttiin vankileirillä, nahkuri Nestori katosi ruoanhakumatkalla

Kansallisarkiston uudistetun tietokannan avulla kuka tahansa voi etsiä tietoa vuosina 1914-1922 kaatuneista, surmatuista, kadonneista tai nälkään nääntyneistä omaisistaan.
Tampere oli sisällissodassa monen kaatuneen kuolinpaikka. Lindellin koulu toimi siellä sodan aikana punakaartin kenttäsairaalana ja taistelujen päätyttyä ruumiiden keräyspaikkana. Koulu sijaitsi Pirkankadulla nykyisen Hiekan taidemuseon tontilla Metso-kirjaston vieressä. Kuva on vuodelta 1918. Kuva: Martta Terävä / Vapriikin kuva-arkisto
Tampere oli sisällissodassa monen kaatuneen kuolinpaikka. Lindellin koulu toimi siellä sodan aikana punakaartin kenttäsairaalana ja taistelujen päätyttyä ruumiiden keräyspaikkana. Koulu sijaitsi Pirkankadulla nykyisen Hiekan taidemuseon tontilla Metso-kirjaston vieressä. Kuva on vuodelta 1918. Kuva: Martta Terävä / Vapriikin kuva-arkisto

Jos ruokaa oli talvella 1918 jossakin tarjolla, sitä piti lähteä noutamaan kaukaakin. Niin teki nahkurina Satakunnan ja Pirkanmaan rajamailla työskennellyt 33-vuotias isosetä Nestori talvella 1918. Hän lähti hakemaan nuorelle perheelleen syötävää Pohjanmaalta.

Nestori ei koskaan palannut. Hän katosi. Punakaartilaisena hänet todennäköisesti ammuttiin jossakin taipaleen varrella.

Toinen isosetä, Amerikan Nestoriksi kutsuttu, palasi kotikonnuilleen rapakon takaa ja päätyi suoraan sisällissodan tuoksinaan. Yhdysvalloissa nuoresta gentlemannista otettiin studiovalokuva, jossa hän poseerasi knalli päässä, mutta Satakunnassa hän taisi saada huopahatun tilalle karvareuhkan, hihaansa punaisen nauhan ja olalleen kiväärin.

Amerikan Nestori ammuttiin Riihimäen vankileirillä 21. toukokuuta 1918.

He olivat äidin puolen sukulaisia. Isän pirkanmaalainen suku oli valkoisten puolella. Heistä kukaan ei tainnut menehtyä silloisissa taisteluissa eikä kahakoissa.

Hakua voi tarkentaa useilla tiedoilla

Äidin suvussa kerrotut Nestorien tarinat vahvistaa Kansallisarkiston ylläpitämä uusi tietokanta Suomen sotasurmat 1914-1922.

Keskiviikkona Helsingissä julkaistu ”Sotasurmasampo” on lähes täysin uudistettu, päivitetty ja parannettu versio vuoden 2002 tietokannasta. Se oli varsin kattava, mutta monelta osin puutteellinen ja virheellinenkin. Joukosta muun muassa puuttui Suomen kohtalonvuosina tavalla tai toisella surmattuja isosetiä, isotätejä ja muita sukulaisia.

– Onhan tämä kuin eri planeetalta, Kansallisarkiston suunnittelija Ilkka Jokipii kehuu uuden palvelun käytettävyyttä ja monipuolisuutta.

– Tavallisille kansalaisille tietoa löytyy muun muassa kunkin henkilön kuolemasta, syntymästä, perhesuhteista ja ammatista sekä siitä, kummalla puolella hän sodassa mahdollisesti oli. Lisätiedoissa voi olla myös informaatiota taisteluista, joihin henkilö kenties osallistui.

Kun kyse on sadan vuoden takaisista tapahtumista, pelkästään nimet voivat tuottaa hankaluuksia. Esimerkiksi samaan veljessarjaan kuuluneilla isoisällä ja isosedillä oli kolme eri sukunimeä, eivätkä kutsumanimet vastanneet virallisia nimiä. Kaikki tunsivat Ferdinandin Veertinä.

Hakua voi kuitenkin tarkentaa muiden muassa syntymäajalla, asuinpaikkakunnalla, ammatilla ja kuolintiedoilla.

Mukana noin 1 700 uutta nimeä

Tietokannassa on tietoja noin 40 000 ihmisestä. Suurin osa heistä on sisällissodassa menehtyneitä.

– Tieto sen ajan kuolemista tarkentuu, Ilkka Jokipii summaa ”Sotasurmasammon” kansallisen merkityksen.

Tutkimukselle palvelun moderni versio merkitsee suurta edistysaskelta. Uusia kuolemantapauksia on mukana noin 1 700. Lisäksi esimerkiksi Hennalan vankileirillä tapahtuneen Suomen historian suurimman naismurhan ”kadonneet” naiset on nyt merkitty kuolleiksi. Heitä oli yli 220.

Suomen sotasurmien 1914-1922 tekniikan suunnitteli ja toteutti Aalto-yliopiston semanttisen laskennan tutkimusryhmä. Aiemmin ryhmä teki toista maailmansotaa esittelevän Sotasampo-sivuston tekniikan.

Pääset tietokannan verkkosivustolle tästä linkistä.