fbpx
Uutiset

Sotkun sisar jaksaa kuunnella inttitarinoita

Sotkun vihreät sisaret ovat jo vuosikymmenien ajan pitäneet huolen siitä, että intissä pääsee katselemaan lempeämpiäkin kasvoja kuin alikessun ärjyvää naamaa. Lähes yhdeksänkymppinen sotilaskotitoiminta porskuttaa edelleen pirteänä eteenpäin. Syksyn tullen on aika kouluttaa taas uusi erä sisaria.

Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistyksessä keskiviikkona koulutuksen aloittaneella Nelli Santalalla on hyvä syy haluta vihreäksi sisareksi.

– Poikakaverini Jami on Parolassa AUK:ssa. Kyllä tässä on taustalla, että näkisin häntä enemmän, nuori nainen hymyilee.

Vapaaehtoistyö sotilaskodissa ei kaadu Santalalla ainakaan pitkiin matkoihin, sillä hän asuu aivan vastapäätä Parolannummen kasarmia. Uudeksi jäseneksi halajava tyttö suunnittelee viettävänsä sotilaskodissa sen ajan, minkä koululta ehtii.

– Myyntihommat kanttiinissa kiinnostavat, mutta kai sitä kirjastossakin viihtyisi, hän aprikoi.

Vihreästä pukineesta jutun juurta

Sotilaskotitoiminta ei olekaan pelkkää munkkien myymistä, sillä sotkussa kuunnellaan esimerkiksi sotapoikien bänditoiveita.

– Yritämme sitten mahdollisuuksien mukaan saada suosikkibändejä kasarmille esiintymään, Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtaja Satu Mustalahti kertoo.

Mustalahti on ollut jo 26 vuotta vihreänä sisarena, ja aikomuksena on jatkaa harrastusta vielä pitkään. Vuosien saatossa hän on huomannut, että vihreän univormun pitäminen kasarmin ulkopuolella antaa jutun juurta.

– Ne, jotka eivät ole armeijaa käyneet, kyselevät että mistä moinen asu. Toisaalta olen taas kuunnellut monet inttitarinat, sillä univormu kirvoittaa muistoja, hän naurahtaa.

Mustalahti kertookin pilke silmäkulmassa lupaavansa kotiutuville sotapojille, että hänelle voi aina tulla tarinoimaan inttiajasta, jos kotijoukkojen virta hyytyy.

Miehet outoja lintuja

Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistyksellä on noin 400 jäsentä, joista noin puolet toimii yhdistyksessä aktiivisesti ja puolet on kannattajajäseniä. Uusia sisaria koulutetaan joka vuosi keväisin ja syksyisin.

Naisvaltaisessa Sotilaskotiyhdistyksessä ei juuri miehiä ole.

– Meillä on yksi miesjäsen, mutta hän ei osallistu varsinaiseen sotilaskotitoimintaan, Mustalahti kertoo.

Mustalahti jatkaa kuitenkin, että esimerkiksi Lahdessa on myös miehiä, jotka puuhaavat sotilaskotitoiminnassa.

Anna-Liisa Rintakoski lähti mukaan koulutukseen, koska eläkkeelle jäännin kynnyksellä elämässä oli tilaa uusille harrastuksille.

– Perheessä on armeijakytköksiä, mutta ei niillä juuri ollut vaikutusta päätökseeni, Rintakoski kertoo.

Myös hänen ystävänsä suunnitteli ensin lähtevänsä mukaan koulutukseen, mutta myöhemmin tälle tuli esteitä. Rintakoski arvelee, että uuden harrastuksen parista löytyy varmasti myös uusia kavereita.

Viroon vaikea perustaa sotilaskoteja

Sotilaskotien ykköstehtävä on saada varusmiehet viihtymään ja rentoutumaan, sillä sotku on ainoa paikka kasarmilla missä ei tarvitse pompata ylös, jos ylempiarvoinen astelee ohitse. Mustalahti muistuttaa kuitenkin, että sotilaskodilla on myös maanpuolustuksellinen erikoistehtävä.

– Jos tarve vaatii, sisaret osaavat pitää kenttäkanttiinia myös poikkeusoloissa, kuten esimerkiksi sodan aikana.

Suomalaiset sotilaskodit ovat saaneet vaikutteita Saksasta ja Tanskasta. Jääkärimenneisyyden takia etenkin saksalaiset tuulahdukset tuntuvat voimakkaina. Toiminta on edelleen kansainvälistä.

– Suomalaisia sisaria on mukana pohjoismaisessa sotilaskotitoiminnassa. Viime aikoina olemme yrittäneet juurruttaa ideaa Viroonkin, mutta siellä se ei ole oikein ottanut tulta alleen, Mustalahti kertoo.

Hän arvelee syyksi sen, että Virossa ei ole laajaa armeijaa. Lisäksi vapaaehtoistyö on Mustalahden mukaan eteläisessä naapurissa vielä lapsenkengissään. (HäSa)

Menot