Uutiset

Spartalaisten painonnostoakin painavampi rakkaus

Sanoista tulee kuin tanko, johon on ladattu rautaa 183 kilogrammaa.

Siltä se tuntuu, kun Milko Tokola puhuu. Aina kun hän avaa suunsa, asia tuntuu painavalta. Aina kun hän avaa suunsa, joku voi pahoittaa mielensä tai ymmärtää väärin.

Tallinnassa, hieman keskustan ulkopuolella sijaitsevassa neuvostohenkisessä viisikerroksisessa kerrostalossa, Tokola työntää ennätysrautojaan sanallisesti ylös koko ajan. Taustalla televisiossa pyörii vanha painonnostokilpailu.

Tokolan mukaan kaikki miesnostajat vihaavat naisnostajia. Naisten painonnosto saa ansaitsematonta huomiota ja arvostusta, vaikka kilpailu on paljon vähäisempää kuin miehissä.

Anna-Maria Tokola keittää kahvia. Hänet on valittu neljä kertaa Vuoden painonnostajaksi nimellä Anna Everi. Kun Everi avioitui syyskuussa Milko Tokolan kanssa, hän päätti ottaa käyttöön koko etunimensä sekä miehensä sukunimen.

Tuoreen rouvan isää, painonnostoliiton entistä toiminnanjohtajaa Matti Everiä hieman ahdisti, kun tyttärestä tuli Tokola. Ei aviomiesvalinnan takia, vaan siksi, että Evereitä on taas yksi vähemmän. Väestörekisterikeskuksen mukaan Suomessa on 26 Everiä.

Tytär halusi kunnioittaa perinteitä, eikä pohjoispohjalaiseen Tokolan sukuun avioituessa muita vaihtoehtoja olisikaan.

Kun Milko Tokolan isoisä Edvin oli kuolemaisillaan, hän käski pitää huolen siitä, että muut eivät häntä hautaan kanna kuin Tokolan miehet.

Tokolan miehiä löytyi vain neljä. Viiden tyttären miehistä olisi löytynyt lisää kantajia, mutta se ei käynyt. Isoisän tahtoa toteltiin, vaikka hän oli kookas ja painava.

Sellaisia ovat Tokolat. Jos olet Tokola, olet heidän mielestään jotain erityistä. Papin aamenen jälkeen appiukko Tenho Tokola onkin alkanut soittaa useammin miniälleen kuin pojalleen.

Ja koska olet Tokola, pystyt mihin vain. Niinpä Anna-Maria Tokolan voima-arvot ovat kymmenen prosenttia paremmat kuin Anna Everillä oli. Ainakin aviomiehen mukaan.

Anna-Maria Tokola saapuu sponsoreiden logoilla varustetulla autolla Sparta-salille päivän ensimmäiseen harjoitukseen. Milko Tokolan kuntoutus syyskuun polvileikkauksen jäljiltä on vielä kesken, joten hän jää kotiin.

Kotona mies katsoo todennäköisesti painonnostoa. Hän katsoo tallentamiaan painonnostokisoja monta tuntia päivässä. Hän myöntää olevansa fanaatikko, joka tietää nostajat, heidän tekniikkansa ja tuloksensa.

Sparta-salin nimi lupaa askeettista paikkaa, jossa lämpöä voi saada vain kylmästä raudasta. Totuus on toisenlainen. Sparta on nykyaikainen ja siisti kuntosali, jota käyttävät niin huippu-urheilijat kuin kuntoilijatkin. Painonnostajille on oma paikkansa peränurkassa.

Rouva Tokola vetää aamulla kevyen tunnin harjoituksen. Iltapäivällä mennään jo paljon tiukemmin. Nyt on varaa vetää kovaa, koska lähiaikoina ei ole isoja kisoja.

Tallinnassa Tokolat ovat armottoman Alar Seimin opissa. Hän on auktoriteetti, johon pariskunta luottaa täydellisesti. Seim on valmentanut oman poikansa Mart Seimin MM-mitalistiksi.

Suomessa henkilökohtaiset valmentajat laativat lähinnä ohjelmat, mutta Seim yrittää päästä paikalle vähintään kerran päivässä. Hän vahtii suorituksia tarkasti ja puuttuu nostoihin herkästi.

Kun Tokolat tulivat vuosi sitten Tallinnaan, Alar Seim riisui tangosta levypainoja pois. On turha riuhtoa isoja kiloja ylös, jos tekniikka on pielessä. Tekniikkaa, tekniikkaa, tekniikkaa. Sitä Tokolat ovat hioneet.

Suomessa revitään maksimirautoja harjoituksissakin. Virossa ei haluta treeneissä väsyttää hermostoa liikaa, mutta kun tekniikka on täydellisesti selkäytimessä ja takaraivossa, kilpailuissa uskoo ja tietää, että ennätyskilotkin nousevat.

Jos painonnostajien työpaikka on viihtyisä, asunnossa on spartalaisuutta. On yksi makuuhuone, olohuone ja keittokomero. Makuuhuoneessa on sängyn sijasta vain iso patja.

Tokolat eivät tarvitse muuta. Ammattiurheilijat ovat Tallinnassa, jotta heistä tulisi parempia painonnostajia. Varsinkin Milko Tokolan mielestä kaikki muu, esimerkiksi kodin siisteys, on täysin toissijaista. Kun voimailulajin edustajat panevat kaiken peliin ja muuttavat harjoittelemaan Neuvostoliitossa kasvaneen valmentajan alaisuuteen, alkaa myös d-kyräily. Tokolat tietävät, että selän takana puheita riittää aina.

– Kun siirryin 13-vuotiaana kotikylältä Rautiosta Rovaniemen Reippaaseen, eräs mummo kuiski kaupassa myyjälle, että tuossa on se hormonihiiri, Milko Tokola muistelee.

Hänen mielestään Suomessa kannattaisi ensin puhua muun muassa harjoituskeskuksista, kylmä- ja kuumahoidoista, fysioterapeuteista, valmentajista ja ravinnosta ennen kuin mietitään mitään muuta syytä kaukana olevalle maailman kärjelle.

– Mutta ei, Suomessa puhutaan vain dopingista, vaikka itse tehdään vähintään puolipäivätyötä ja juodaan kolme päivää viikossa kaljaa. Maanantaina treeneissä ihmetellään, kun ei kulje ja tekniikka on pielessä, Tokola puhisee.

– Kun tullaan maajoukkueleirille, syödään aamupalalla maitorahkaa ja omena ja ihastellaan, että tulipa terveellinen olo. Ennen vanhaan nostajat treenasivat perkeleesti kotona, mutta ryyppäsivät maajoukkueleirillä. Nyt se on toisinpäin.

Milko Tokola ei ole itse koskaan edes maistanut päihteitä, ei alkoholia, ei tupakkaa. Hän on ehdoton. Ehdottomuudella hän sanoo suhtautuvansa myös dopingiin. Jos vain täysin tohjoksi mennyt polvi tulee kuntoon, hän uskoo pääsevänsä ainakin lähelle huippuja myös puhtaana. Ennen kaikkea hän haluaa elää terveen elämän urheilu-uran jälkeenkin.

Urheilussa tarvitaan ehdottomuutta, mutta elämästä vaimo rapsuttaa sitä selvästi pois. Milko Tokola silmäili lähes viisi vuotta vanhempaa Anna Everiä puoli vuosikymmentä ennen kuin uskalsi lähestyä. Koska Tokola halusi, Tokola keksi keinot.

Nykyään jörö tuo jopa kukkia. Välillä hän ymmärtää, että voi sen proteiinisekoituksen itsekin tehdä sen sijaan, että moittii vaimon tekemän sekoituksen koostumusta.

Kun vaimo kävi kävi viikonloppuna kilpailemassa Saksan Bundesliigassa, aviomiehellä oli niin tylsää, etteivät edes painonnostotallenteet saaneet mieltä virkeäksi.

Asiasanat