Uutiset

Sri Lanka

Erityisesti Aasian katastrofin köyhimpien maiden väestön auttaminen huolestuttaa, kuten Sri Lankan ja Indonesian. Nyt kun suomalaiset on saatu evakuoiduksi Thaimaasta – Phuketista, voi hyvin käydä, ettei enää riitä mielenkiintoa panostaa yhtä massiivisesti muualle.

Näyttää myös siltä, että tiedottajia, suomalaisia lehtimiehiä ei kiinnosta lainkaan kyseisten alueiden selviytyminen ja se miten avustukset menevät perille?

Montako toimittajaa on esimerkiksi Sri Lankassa kertomassa meille suomalaisille miten koko maassa tuhojen korjaaminen ja ihmisten auttaminen edistyy? Miten meidän kenttäklinikkamme siellä pärjää? Mihin erityisesti tulisi toimia suunnata? Missä on suurin hätä?

Omat asiat ja nurkat kun on saatu jotenkin kuntoon, niin kaikki muu unohtuu -valitettavasti.

Kohta tulee kuluneeksi kaksi viikkoa onnettomuudesta, mutta mitään jäsentynyttä tietoa ja strategiaa en ole havainnut muiden kuin Phuketin osalta.

Kyllä nyt pitäisi saada katseet ja kaikkien huomio pitkäksi aikaa eniten tuhoja kärsineille alueille. Toivoisin tv-kuvaa sieltä ja pian, haastatteluja olosuhteiden tilasta, avun tarpeesta, sen suuntaamisesta ja niin edelleen.

Hei haloo – toimittajat herätkää! Ilman teidän aktiivista otettanne ei apu koskaan tule menemään oikeaan paikkaan.

Seurasin ulkomaalaiselta tv-kanavalta Sri Lankan pääministerin haastattelua. Hän ilmoitti tomerasti, että hallitus on päättänyt osallistua onnettomuuden tuhojen korjaustöihin 10 miljoonalla rupialla (RS). Tämä on noin 85 000 euroa. Ajatelkaa, ei siis Suomen ja EU:n varoissa.

Minäkin pystyn moiseen avustukseen. Tässä näemme hyvin, mikä on köyhän ja 20 vuotta sotaa käyneen maan kasavaranto. Suomen valtio on on tainnut laittaa 6-7 miljoonaa euroa ja muut keräykset päälle. Että kyllä sitä rahaa löytyy ja kertyy. Ja se on todella hyvä asia.

Tärkeä kysymys on myös se, miten kaikki varat saadaan menemään mahdollisimman tarkoin oikeaan paikkaan. On typerää luulla ja uskotella asian hoituvan ongelmitta. Riskejä on tässä suhteessa olemassa helposti toiseen katastrofiin siitä, että varat eivät menekään perille ja oikeaan paikkaan. Tähän tulee kiinnittää aivan erityinen huomio ja virittää avustustoiminta tässäkin suhteessa oikein.

Toivoisin, että meillä perustettaisiin asiaankuuluva elin ja organisaatio seuraamaan ja tiedottamaan kansalaisille määräajoin Suomesta Sri Lankaan tapahtuvaa avustustoimintaa. Samalla se voisi tietysti kertoa laajemminkin asiasta.

Heikki Peistola

Hämeenlinna