Uutiset

Stefan Wallin, on johtopäätösten aika

Vaalikauden taittuessa viimeiselle kvartaalilleen monen ministerin ikihymy kyllästyttää kansalaisia. Viime aikoina on tullut maan tavaksi vaatia vuoron perään milloin kenenkin eroa.

Kun lumenluoja putoaa katolta, junat myöhästelevät tai tarhakettu sairastaa, mylvitään kurkut suorina asianomaisen ministerin eroa.

Kansakunnan älyllinen eliitti, todellinen intelligentia tykittää nimettömänä netissä, oksentaa pahaa oloaan ja voimatonta raivoaan päättäjille.

Nettiraivo puolustaa paikkaansa, jos se estää perheväkivaltaa, itsemurhia tai vakavia mielialahäiriöitä. Mutta ei sillä ministerivaihdoksiin ylletä.

Kuvitellaan, että hallituksen pitäisi viedä turvavaljaat jokaiselle katolle tai käydä luutimassa ratapihan vaihteet.

Suomessa ministerit eivät kaadu kipeisiin kettuihin tai myöhässä ajaviin juniin.

Sitäpaitsi hallitus toimii kollegiona, kantaa yhdessä vastuun päätöksistään.

Riman ali mennään että roikuu ministereiden tappouhkauksissa. Niitäkin on alkanut netissä näkyä. Sellainen on rikollista toimintaa. Se ei enää ole edes sananvapauden ryöstöviljelyä, vaan roistojen puuhaa.

Kun Vancouverin katastrofin loputkin tuhkat on siroteltu, alkaa syyllisten etsintä. Kaikkien aikojen heikointa mitalisaalista ei hyvitetä yksin urheilupomojen listimisellä.

Samalla logiikalla kuin ministereiden eroa kiljutaan, olisi kisahaavojen lääkitsemiseksi vaadittava urheiluministeri Stefan Wallinin(r.) välitöntä lähtöä.

Juuri Wallin on taitamattomuudellaan aiheuttanut kansallisen häpeän, josta toipuminen vie ainakin yhden olympiadin verran.

Mikäli ministereiden yksilösuoritukset kiistattomilla numeroilla mitattuina ratkaisisivat, hallituksesta olisi kaksi varmaa lähtijää.

Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen (kok.) käsissä valtiontalous on sukeltanut ja velkaantunut rajusti. Näin on käynyt, vaikka mies vielä elokuussa 2008 suitsutti Suomen selviävän taantumasta kuivin jaloin.

Toinen mokaaja on vihreä työministeri Anni Sinnemäki. Työttömyys on räjähtänyt, mutta ministeri vain puuhailee askareissa, jotka eivät hänelle yhtään kuulu.

Molemmat ovat hyvin suosittuja eikä heidän eroaan vaadi kuin eduskunnan oppositio. Ja sehän ei enemmistöhallituksen ministereiltä yöunia vie.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen pelasti Vancouverissa, mitä pelastettavissa oli. Arvojohtajana, maan äitinä hän kesti katsomossa molempien jääkiekon pronssiotteluiden mustat hetket. Hän kannusti läsnäolollaan joukkueet suorituskyvyn äärirajoille ja lopulta voittoon.

Tämän jälkeen tuskin edes kokoomuksen perustuslaillisilla tai Taxelin toraisalla perustuslakikomiteallakaan on presidentin toimenkuvasta poikkipuolista sanottavaa. Vancouverissa lautaset riittivät.

Ikävää vain, ettei Halonen ehtinyt olympialaisten ensimmäiselle viikolle, jolloin Suomi jo konttasi.

jukka. viitaniemi@hameensanomat.fi

Ikävää, ettei Halonen ehtinyt olympialaisten ensimmäiselle viikolle, jolloin Suomi jo konttasi

Päivän lehti

21.1.2020