Uutiset

Strutsitaktiikalla ei voi välttää leikkauslistoja

Jos politiikassa on enää tippaakaan järkeä ja vastuuntuntoa jäljellä, puolueiden on pakko alkaa kohta puhua menojen leikkaamisesta.

Valtiovarainministeriö julkisti viime perjantaina selvityksensä Julkisen talouden valinnat 2010-luvulle, eikä ajankohta varmasti ollut sattuma. Selvitys jättää sinänsä poliittiset valinnat poliitikoille, mutta virkamiehet pyrkivät selvästi ohjaamaan vaalikeskustelua olennaiseen. Sitä ei ole homojen oikeudet, pakkoruotsi tai turvapaikanhakijoiden sosiaaliturva, vaikka niistä onkin kiva pamista.

Sen sijaan pitäisi keksiä, miten säästetään tai katetaan valtion menoista seuraavan vaalikauden aikana 10,5 miljardia euroa, kun samaan aikaan suuret ikäluokat eläköityvät.

Suomi on kummallisessa tilanteessa. Kotitalouksilla on varallisuutta enemmän kuin koskaan, mutta valtio velkaantuu korviaan myöden. Nyt tuota varallisuutta olisi siirrettävä takaisin yhteiskunnalle, jos mielitään pitää kiinni hyvinvointivaltion rippeistäkään. Kyse on demokratian ongelmasta laajemminkin.

Hommahan pelaa nykyään siten, että poliitikot haluavat kaikin voimin miellyttää kansalaisia, etenkin vaalien alla. Mitä kauemmas kansalaiset etääntyvät politiikan teosta, sitä vähemmän ymmärretään realiteettien päälle. Itselle halutaan mahdollisimman paljon kaikkea hyvää ja kivaa, joten äänestetään ehdokasta, joka kuuntelee huolia korvat hörössä, positiivisuutta puhkuen, pullaa tuputtaen ja samalla huutia taksikorttien väärinkäyttäjille vannoen.

Kreikassa lienee äänestetty tällaisia poliitikoita jo pitkään.

Suomessa on historiallisesti osattu valita oikeaan aikaan ja paikkaan myös ikäviä ihmisiä, ja vastoin todennäköisyyksiä heistä on tullut vihatun ohella rakastettuja. Äänestyskoppiin ahtautuneissa suomalaisissa on aina piillyt sopiva ripaus myös poliittista masokismia tai misantropiaa.

Keskusta j
a
demarit ovat jo ennättäneet torjua leikkaukset. Uhkaavan vaalitappion pelossa vakuutellaan, että kestävyysvaje hoituu talouskasvun kautta. Ei hoidu, koska sellaista kasvua ei ole missään näkyvissä. Kyse on siitä kuuluisasta populismista. Ihan samasta, jos persut lupaavat pelastaa maan luopumalla kehitysavusta.

Koko nykyhallituksen taktiikkana on ollut painaa pää santaan, olla tekemättä mitään tarpeellisia ratkaisuja ennen vaaleja. Opposition ei kannattaisi langeta samaan. Valistuneet kansalaiset tietävät, että leikkauksiakin on pakko tehdä, heti vaalien jälkeen. Jokaisen on pakko luopua jostakin.

Virkakoneistoa tulisi käyttää hyödyksi jo nyt ja esitellä erilaiset selviytymisstrategiat. Niiden pohjalta puolueet laatisivat omat leikkaus- veronkorotus- ja rakennemuutoslistansa hallitusvastuun varalta. Media voisi osallistua maan pelastamiseen keskittymällä vaalitenteissä lähes yksinomaan näihin.

Jos ikäviä poliitikoita ei ala löytyä, olisi viisainta koota virkamieshallitus, jonka esitysten kritisoimiseen kaikki puolueet voisivat keskittyä. Syövästä toipuva pääministeri Sailas kyllä kestäisi sen.

Iisakki Kiemunki

Päivän lehti

29.5.2020