Kolumnit Uutiset

Stubbia ei ole pelattu ulos

Julkisesta keskustelusta saa helposti sen kuvan, että kokoomuksen puheenjohtaja vaihtuu kesäkuun puoluekokouksessa.

Tällaiset arviot ovat kovasti ennenaikaisia. Petteri Orpo on onnistunut ministerinä, ja hän nauttii puolue-eliitin tukea, mutta ei peli ole sillä pelattu.

Puheenjohtaja, valtiovarainministeri Alexander Stubb tunnetaan kiriherkkyydestä. Esimakua saatiin jo alkuviikosta Seinäjoen Torikeskuksen tentissä. Stubb jätti selvästi jälkeensä Elina Lepomäen ja Orpon.

Stubb oli rento ja selvästi nautti yleisön edessä olosta. Sopivasti huumoria ja itseironiaa sisältäneet vastaukset saivat yleisössä myönteisen vastaanoton.

Stubb on saanut omiltaan kovaa arvostelua. Eikä ihan turhaan. Sekoilu hallintarekisterin asiantuntija-arvioiden prosenteissa ja monet muut kompastelut hallituksessa ovat hänen syntilistallaan.

Asiakysymysten yli nousee kuitenkin persoona. Etenkin puolue-eliitin mielestä puheenjohtajan rento ja epäsovinnainen tyyli ei sovi lama-Suomen pääministerille.

Nyt pitää kuitenkin muistaa, että puheenjohtajan valitsee puoluekokous, jossa kokoomuksen kentän äänet ratkaisevat.

Kokoomuksen kenttää ei ohjailla ylhäältäpäin. Viimeksi Lahden puoluekokouksessa se nähtiin. Eliitin ehdokas oli Jan Vapaavuori, mutta hän jäi äänestyksessä kolmanneksi.

Stubbin arvostelussa on ainakin osaksi kaunaa, jota syntyi Vapaavuoren tappiosta. Nyt halutaan iskeä takaisin.

On puhuttu paljon linjavaalista, eli puheenjohtajan valinnalla suunnataan kokoomuksen poliittista kurssia.

Näin ei ole. Elina Lepomäki toki esittää työelämään ja sosiaaliturvaan muutoksia, jotka voidaan tulkita kovin oikeistolaisiksi.

Kokoomuksen politiikkaa hallitsee kuitenkin pragmaattisuus; mennään talous edellä reunaehtona pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan puolustaminen julkisine palveluineen.

Puolueen tämän hetken tilanne ei johdu ulkopuolisista paineista, eikä kannatuksen laskusta. Kokoomuksen kannatus on pysynyt varsin vakaana vaalien jälkeen. Jonkinasteinen kriisi ja paniikki ovat puhtaasti sisäsiittoisia.

Puheenjohtajan vaihtohalut kahden vuoden jälkeen ovat ennenaikaisia. Siinä ajassa on vaikea antaa täyttä näyttöä johtamisesta ja etenkin työstä valtiovarainministerinä. Hallitustyö on alkutaipaleella ja tulokset nähdään vasta vaalikauden lopussa.