fbpx
Uutiset

Sudanin kriisiin on puututtava

Sudanin hallitus ilmoitti viikonloppuna riisuvansa aseista maan länsiosaa terrorisoivat puolisotilaalliset joukot. Sudan taipui näin kansainvälisen painostuksen edessä.

Länsiafrikkalaisessa Sudanissa on sodittu vuosikymmeniä ilman, että kansainvälinen yhteisö olisi tehnyt mitään verenvuodatuksen estämiseksi. Vastakkain ovat olleet maan islamilaisjohtoinen hallitus ja maan eteläosan kristititty ja alkuperäisuskontoja harjoittava väestö.

Viime vuosina taistelut ovat levinneet maan länsiosiin Darfurin alueelle. Uusin konflikti eroaa maan eteläosan tilanteesta siinä, että vastakkain ovat kaksi islaminuskoista väestönryhmää: lähinnä paimentolaisina elävät arabit ja maata viljelevä musta väestö.

Sudanin hallituksen aseistamina arabitaistelijat ovat systemaattisesti terrorisoineet alueen mustaa väestöä: lukuisia kyliä on hävitetty, kymmeniä tuhansia ihmisiä on surmattu ja satojatuhansia ajettu pakosalle.

Pahimmat arviot ovat veikkailleet konfliktin vaativan vielä miljoonan ihmisen hengen. Pahimpina tappajina ovat kulkutaudit ja nälkä.

Sudanin hallituksen taipuminen lähinnä länsimaiden painostuksen edessä on esimerkki siitä, kuinka kansainvälisen yhteisö voi ehkäistä ihmisoikeuksien polkemista jäsenmaissaan, mikäli tahtoa vain löytyy.

Pelkkä diplomaattinen sanahelinä ei Sudanin hallitusta taivuttanut. Ainakin Yhdysvallat väläytteli maalle myös taloudellisia pakotteita. Myös sotilaallisen väliintulon mahdollisuus on ollut epäsuorasti esillä muun muassa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin Kofi Annanin puheissa.

Nähtäväksi jää aikooko Sudanin hallitus todella pitää lupauksensa, vai perääntyykö se siitä heti, kun maailman huomio on jälleen herpaantunut.

Tehokkain tapa varmistaa Sudanin pitäytyminen lupauksessaan on lähettää alueelle riittävän suuri, laajat valtuudet omaava kansainvälinen rauhanturvajoukko.

Länsimaiden lisäksi mukaan olisi hyvä saada kolmannen maailman edustajia arabimaita myöten.

Perinteiset YK:n rauhanturvaoperaatiot ovat edellyttäneet osapuolten suostumusta. Usein tällaisessa tilanteessa apu tulee sodan uhrien kannalta liian myöhään.

Tämä nähtiin hyvin 1990-luvulla Bosniassa, jossa ilman riittäviä valtuuksia toimineet YK:n sinibaretit katselivat tappamista voimattomina kolmen vuoden ajan. Tuolloin vasta NATO:n sotilaallinen väliintulo lopetti taistelut.

Samaa kaavaa noudatettiin onnistuneesti Kosovossa neljä vuotta myöhemmin.

Jos taistelut jatkuvat, on myös Darfuriin voitava mennä vaikka väkisin, maan hallitukselta lupaa odottelematta. Valtion suveneriteetti joutaakin roskakoriin, silloin kun sen varjolla tapetaan satojatuhansia viattomia ihmisiä.

Ilmari Korhonen

Kirjoittaja on Hämeen Sanomien toimittaja

ilmari.korhonen@hameensanomat.fi

Menot