Uutiset

Sukunimi on muuttunut kohtalosta valinnaksi

Yhä useampi naimisiin menevä pariskunta päätyy vähemmän perinteisiin ratkaisuihin sukunimen suhteen. Sen sijaan, että ennen häitä mietittäisiin kumman nimi valitaan, saatetaan valita yhdessä nimi, joka on molemmille uusi.

-Nykyään ajatellaan nimiasiaa henkilökohtaisemmin, eikä vain mennä perinteen mukaan, arvelee tamperelainen Eveliina Koskiranta, joka päätyi miehensä Mikko Koskirannan kanssa ottamaan uudelle yhteiselle perheelle Mikon isoäidin tyttönimen.

Eveliina Koskirannan mukaan ratkaisuun päädyttiin, koska haluttiin perheelle yhteinen nimi, mutta kumpikaan ei olisi välttämättä tuntenut oloaan kotoisaksi toisen sukunimen kanssa.

-Meille oli silloin jo selvää, että vauvoja oli tulossa, ja meille oli tärkeää, että perheessämme kaikilla on sama sukunimi.

Eveliinan tyttönimi oli Selin ja Mikon sukunimi Pöyry, eikä pariskunta halunnut lähteä yhdysnimeä askartelemaan.

-Sukunimemme olivat sen verran erityyliset, että se ei tullut mielestämme kysymykseen.

Molempia viehättävä nimi Koskiranta löytyi lopulta sulhasen suvusta. Nimen valinta oli kuitenkin pitkän harkinnan tulos, eikä sitä haluttu tehdä heppoisin perustein.

-Välillä tuntui jo siltä, että pitääkö häitä siirtää, jos yhteistä nimeä ei ajoissa löydy, mutta sitten päädyimme tähän. Mielestämme nimi oli kaunis, eikä liian yleinen.

Käytännössä nimen vaihto kävi niin, että sulhasen piti vaihtaa nimensä jo ennen häitä, koska nimi tuli hänen suvustaan, ja näin puoliso saattoi saada nimen naimisiin menon yhteydessä. Koskiranta on iloinen siitä, että nykyään ihmiset uskaltavat tehdä erilaisia ratkaisuja.

-Nimi on tärkeä asia, jota kantaa koko ikänsä. Kyllä meidänkin valintamme herätti uteliaisuutta suvussa ja tuttavissa, mutta ei kukaan ainakaan päin naamaa ole tullut mitään negatiivista sanomaan.

Kaikki sukunimet nykyään suojattuja

Sukunimen vaihtajan on muistettava, että olemassa olevan nimen saa ottaa vain, jos se löytyy omasta suvusta enintään neljän polven päästä.

-Tässä mielessä kaikki sukunimet ovat nykyään lain mukaan suojattuja. Mitään sukunimeä ei saa itselleen ilman erityistä syytä, ellei nimeä löydy omasta suvusta, muistuttaa henkikirjoittaja Kimmo Luojus Hämeenlinnan maistraatista.

Puhe suojatuista sukunimistä juontaa Luojuksen mukaan juurensa Suomalaisuuden liittoon, joka ennen vanhaan teki sukujen kanssa sopimuksia siitä, että liitto seuraa nimien muutoskuulutuksia ja puuttuu asiaan protestilla, jos joku yrittää ottaa itselleen tietyn nimen, jonka suku halusi pitää itsellään.

Nykyään viranomaiset tarkistavat automaattisesti, että haviteltu sukunimi löytyy hakijan suvusta. Jos nimeä kantanut sukulainen on ollut sen verran iäkäs, ettei häntä löydy sähköisistä rekistereistä, on toimitettava virkatodistus, joka todistaa sukulaisuuden.

-Toinen vaihtoehto on keksiä kokonaan uusi nimi, mutta sen on tietenkin oltava suomalaisen nimikäytännön mukainen.

Kaiken ikäiset vaihtavat nimiä

Hämeenlinnan maistraatin osastosihteeri Anu Leivo-Haapanen toteaa, että nimenvaihtoja tekevät nykyään kaiken ikäiset.

Nimenvaihto ei myöskään aina tapahdu perinteisesti naimisiinmenon yhteydessä. Esimerkiksi Sara-lehden päätoimittaja Kristiina Dragon, entinen Virta, kertoo ajatuksen isoisän vanhan sukunimen ottamisesta kypsyneen sukututkimuksen myötä. Päätös tehtiin yhdessä veljen kanssa.

-Koska suvussa oli tällainen 1600-luvulta peräisin oleva harvinainen sotilasnimi, halusimme ottaa sen käyttöön uudelleen kunnioituksesta perinnettä ja suvun historiaa kohtaan. Toki mieleenpainuvasta nimestä on ollut myös iloa, Dragon kertoo. (HäSa)