Kolumnit Uutiset

Sukupolvi katoaa pelon kierteeseen

Turkissa yritetään sotilasvallankaappausta. Istumme vettävaluvina rockfestivaalin leirinnän suuressa teltassa. Värivalot vilkkuvat ja kaiuttimista soi Antti Tuisku, mutta kaikki ovat hiljaa.

Ihmiset kyhjöttävät päät yhdessä puhelimien näyttöjen yllä. Ilmeet ovat epäuskoisia.

– Me oltiin täällä, kun se alkoi, ystäväni sanoo sadetakin hupun alta.

– Mikä?

– Kolmas maailmansota.

Päivä päivältä näyttää enemmän siltä, että kolmas maailmansota syttyy meidän sukupolvemme aikana. Pari-kolmekymppisen ystäväpiirini keskusteluissa sodan mahdollisuus on noussut esiin kesän edetessä yhä useammin.

Moni ei enää edes lue uutisia, koska maailman sekopäisyys ahdistaa.

Turkin sotilasvallankaappaus epäonnistui, mutta nyt tapahtumia verhoavat puheet salaliitosta. Läheltä piti, taas kerran.

Maailmansotia on syttynyt pienemmistäkin kipinöistä. Tuli kytee jo.

Turkin kehitys muistuttaa maailmansotien välistä tilannetta Euroopassa, sanoi oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kukkonen tällä viikolla STT:lle.

Etenkin viimeaikaiset puhdistukset muistuttavat ihan liikaa 1930-luvusta.

Kadotettu sukupolvi on Gertrude Steinin antama nimitys 1920-luvun nuorille, lähinnä amerikkalaisille kirjailijoille, jotka menettivät ihanteensa ja uskonsa tulevaisuuteen nähtyään ensimmäisen maailmansodan mielettömyyden.

Myös nykynuorten sukupolvi on hyvää vauhtia katoamassa. Maailman mielettömyys näkyy uutisissa joka päivä, ja usko tulevaisuuteen hiipuu.

Haaveemme ovat hukkumassa pelon alle. Maailmanpolitiikan mullistusten lisäksi pelkoa aiheuttavat ennakoimattomat surmatyöt.

Kesällä 2016 kuolema ja väkivalta ovat ujuttautuneet arkeen painostavammin kuin koskaan. Tämän todisti Münchenin kauppakeskusammuskelu, taas kerran.

Maailmansodan ja väkivallan pelon lisäksi koventuneet asenteet voivat viedä uskon omiin mahdollisuuksiin.

Alituinen pelko synnyttää vääjäämättä vihaa, johon tämä sukupolvi todennäköisimmin katoaa. Pelon kierre ajaa ihmiset kauas toisistaan, ja samalla karkaavat unelmat paremmasta huomisesta.

Maailma on nyt arvaamaton, ja sen pahuutta voi olla vaikea käsittää. Vihaan on silti vaarallista vastata vihalla.

Nyt tarvitaan toivoa, vaikka sitä ei uutisista löydykään.

Päivän lehti

1.6.2020