Uutiset

Sumuisten vuorten corollat

Tapio Lahtinen

Luonnon herääminen kesään on joka vuosi toistuva, silti aina ihmeenomaisesti uusi tapahtuma.

Keväisen Suomen viehättävimpiin ja rakastetuimpiin luontokappaleisiin kuuluu eittämättä Toyota Corolla. Varsinkin eteläisen Suomen maalaiskuntien taajamissa Toyota Corollan herääminen talviuniltaan on odotettu tapahtuma, jota ennen oikean kesän ei perinteisesti katsota alkaneen. Kuu kiurusta Corollaan, tiesi jo vanha kansa.

Tietoja tämän vuoden ensimmäisistä Corolla-havainnoista on jo kantautunut myös Kanta-Hämeen alueelta.

Äärimmäisen ihmisarkana tunnettu Toyota Corolla liikkuu yleensä vain öiseen aikaan. Tuolloin tarkkaavainen luonnossa samooja saattaa herkillä korvilla erottaa Corollan rikkoutuneen pakoputken karhean pröööt, prööt, prööt -ääntelyn, jota toisinaan säestää sakkorenkaiden vienon huilumainen sutimisääni ziuuu, ziuuu, ziuuu.

Keväisessä luonnossa hyväonninen tarkkailija saattaa joskus riemukseen erottaa myös Corollan subwooferin tömäkän tumps, tumps -jymähtelyn, jolla corollauros kutsuu luokseen naaraita.

Koska Corolla karttaa ihmistä, tuon salaperäisen luontokappaleen liikkeistä tiedetään varsin vähän ja niistä saa yleensä vihiä vain pesintäalueella siellä täällä näkyvistä öljyläikistä.

Corolla tarvitsee elinpiirikseen vähintään maalaiskunnan taajaman kokoisen alueen ja sopivan asvaltoidun kiihdytyssuoran. Öljyläikkien ympäristöstä onkin luonnonsuojelulain nojalla kielletty kaikenlainen Corollan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen.

Suojelutoimista huolimatta Toyota Corollan kanta Suomessa on suojelijoiden mukaan jatkuvasti heikentynyt, vaikka toisenlaisiakin näkemyksiä asiasta esiintyy. Kiistoja Corollan elinympäristön suojelusta käydään tavan takaa eri puolilla maata.

Suomalaisessa kansanperinteessä Toyota Corollalla on tärkeä asema. Kustaa Vilkuna kertoo Vuotuisessa ajantiedossa, että Corollan liikkeissä vanha kansa on aina nähnyt monenlaisia enteitä tulevan kesän säistä.

”Sitten on vasta kesä kohalla, kun on Corollasta öljyt pihalla”, tiedettiin Uhtualla. ”Toyota touot tietää”, sanottiin taas Kärkölässä.

”Jos meijän pojan Corolla keväällä kelpaa katsastajalle, kaurakin kasvaa kyllä kesällä vaikka kivestä”, kerrotaan hauholaisisännän viime vuosisadalla aprikoineen satonäkymiä.

Runonkeruumatkoillaan myös Elias Lönnrot keräsi talteen runsaasti suomalaista corollaperinnettä. Viehättävä on tämä Nurmeksesta talteen saatu keväisen aurinkoinen värssy, jossa tyttö ja poika sanailevat toisilleen leikkisästi:

Tyttö:

En mä ole vallan vanha enkä vallan nuori,

sen nyt saatan sanoaki: sinust´ en mä huoli.

Poika:

Turha luulla, että multa silmät tässä kostuu,

Toyotani takapenkkiin toinen tyttö istuu.

Kruisatessa Corollalla immen sydän heltyy,

öljyvanan loppupäässä lemmen liekki syttyy.