Uutiset

Suojelu sai sääksen tarraamaan elämään

Hämeenlinna

Kumisaappaat maiskahtavat suonsilmässä ja kolmensadan metrin päässä arat petolinnut karkaavat pesältään. Olemme Rengossa, mutta tarkempaa paikkaa ei nyt kerrota, sillä ihmiset eivät ole tervetulleita tänne.

Tämä on sääksen valtakunta.

Ihmiset eivät häiritse Kanta-Hämeen maakuntalintua pahansuopuuttaan, vaan ajattelemattomuuttaan.

-Ihmiset sanovat, että ”ei me mitenkään haluttu häiritä, haluttiin vain läheltä katsoa”, Sääksisäätiön toiminnanjohtaja Juhani Koski kertoo.

Lintupari nousee kaartelemaan korkealle yläpuolellemme. Kanta-Hämeen ja koillisen Pirkanmaan alueella pesii noin 70 sääksiparia, ja kaikkiaan niitä pesii Suomessa noin 1000 paria. Muninta on alkamaisillaan näinä päivinä.

Sääksien määrä on huomattavasti suurempi kuin nelisenkymmentä vuotta sitten, jolloin Juhani Koski tovereineen ryhtyi työhön linnun suojelemiseksi. Ei liene liioiteltua väittää Kosken työn vaikuttaneen ratkaisevasti siihen, että sääksi on noussut Suomessa uhanalaisesta lajista silmälläpidettäväksi.

-Hyvä ystäväni Pentti Linkola sanoi jo 1960-luvulla, että Suomessa pesii 2000-luvulle tultaessa 10 sääksiparia. Mutta käynnistimme 1970-luvulla tekopesäohjelman, ja se on elvyttänyt kannan. Suojeluohjelman onnistuminen on taannut, että sääksellä on taas jalansijaa, Koski kertoo.

Hän tarkoittaa, että lähes kaikki sääkset pesivät nykyään suojelijoiden rakentamissa keinotekoisissa pesissä. Sellaisen yllä linnut nytkin liitelevät.

Tekopesiä tarvitaan, koska runsas lumi ja kevätmyrskyt katkovat korkeiden pesäpuiden latvoja, ja sääksi tarvisee kodikseen nimenomaan sellaisen puun, josta näkee koko maiseman kaikkiin suuntiin.

Kalastus on koiraanvirka

Vetäydymme kauemmas tarkkailemaan ja annamme lintujen palata pesälleen.

Juhani Koski tukee kaukoputkensa jalat suohon, ja putken läpi näemme, että naaras laskeutuu pesään, jää tarkkailemaan meitä. Se päästelee muutaman kerran suustaan varoitusääniä, pjop-pjop. Koiras lentää autereiselle taivaalle ja palaa jonkin ajan kuluttua kala mukanaan. Pudotettuaan saaliin naaraalle se istahtaa läheiseen puuhun odottamaan.

-Kun lintuja häiritään, koiras ei oikein tiedä, mitä sen pitäisi duunata. Se ottaa korkeutta ja lähtee kalaan, ajattelee, että se on sen homma, ja mamma jää puolustamaan pesää. Kun naaras on syönyt kalan, koiras tulee parittelemaan, laskeutuu naaraan selkään, Koski selittää.

Arvokas kontrollikäynti

Juhani Koski puhuu sääksistä tuttavallisesti. Hän viittaa heihin kundeina, jätkinä ja mammoina, nuoria lintuja hän kutsuu poikamiehiksi ja poikamiestytöiksi. Eräällä linnulla on jopa nimi.

Innostus sääksiin syttyi jo koulupoikana vuonna 1952 petolintuja rengastaessa.

-Kun sääksen pesälle kiipeää ja katsoo levittäytyvää hämäläistä maisemaa siltä tasolta, ymmärtää, miksi on valinnut sellaisen linnun kuin on, Koski maalailee.

Hän on tarponut samoja maisemia jo 40 vuoden ajan. Tämäkin suo on läpikotaisin koluttu, ja sen huomaa varmoista askelista. Tämänkertainen käynti on vuoden ensimmäinen tällä pesällä.

-Tämä oli arvokas kontrolli. Näimme, että pesällä on kaikki hyvin, ja sapuskaakin tuli, mikä on hyvä merkki. Seuraavan kerran tulen heinäkuun lopulla, jolloin on toivottavasti kolme poikasta rengastettavana, Koski kertoo.

Kun sääksiperhe kesän lopulla tai alkusyksystä muuttaa, ensimmäinen lähtijä on naaras. Kesän aikana se luopuu paljosta ruuasta poikasten hyväksi, ja elokuulla se poistuu pesältä lihottaakseen itsensä muuttokuntoon.

Sen jälkeen koiras ruokkii poikasia, kunnes syyskuussa niidenkin on aika lähteä kohti päiväntasaajaa. (HäSa)