Uutiset

Suojeluesitys askarruttaa tilojen omistajia Retulansaaressa

Retulansaaren Alikartanon tuvassa istuu kolme vakavailmeistä henkilöä. Äiti ja poika Pirjo ja Teppo Laurila sekä heidän sukulaismiehensä Matti Erkamo ovat hiukan hämmentyneitä Museoviraston tekemästä suojeluesityksestä, joka koskee saaren kolmea vanhaa maatilaa.

-Esitys ei tullut yllättäen, koska tiedämme asuvamme arvokkaassa kulttuuriympäristössä, sanoo Matti Erkamo, joka isännöi papereissa Saarnirinteeksi nimettyä Laurilan tilaa.

-Toisaaltahan on hieno asia, että täällä tekemämme työ noteerataan. Mutta se askarruttaa, miten mahdollinen suojelupäätös vaikuttaisi asumiseen ja elinkeinonharjoittamiseen täällä. Alikartano on toimiva maatila eikä museo, Teppo Laurila sanoo.

Tepon pikkuveli Juuso Laurila on juuri perustanut puusepänverstaan, joka toimii Alikartanon vanhassa navetassa. Poikien isän Erkin aikaan taas Alikartanon väki rakensi vuokrattavia lomamökkejä mailleen.

-Esimerkiksi niiden tuotolla on saatu varoja rakennusten kunnostamiseen.


Tiiviisti rakennettu ryhmäkylä

Museoviraston suojeluesitys on tehty rakennussuojelulain perusteella, ja se koskee Alikartanoa, Ylikartanoa ja Laurilaa.

Alikartanoa emännöi Pirjo Laurila. Tilalla asuu myös hänen anoppinsa sekä kaksi poikaansa.

-Laurilan suvun kantatalo Laurila jäi vaille vakituisia asukkaita vuonna 1932, kun vaimoni Katrin isoisä osti Alikartanon ja muutti sinne perheineen, Matti Erkamo kertoo.

Erkamot kunnostivat Laurilan rakennukset muutettuaan Retulansaareen 1980-luvulla.

Katri Erkamo ja Pirjo Laurilan hiljattain edesmennyt puoliso Erkki Laurila olivat sisaruksia. Tiiviin taloryppään kolmas tila, Ylikartano, on nykyisin myös jälleen yksityisessä omistuksessa.


Yksityiselle kohtuuttoman kallista

Ylikartanoa pitivät vuosikymmenten ajan Vaulon sisarukset Valvatti ja Talvikki, jotka testamenttasivat tilan vuonna 1999 Suomen kulttuuriperinnön säätiölle.

Säätiön aikana tilan rakennuksia kunnostettiin talkootyönä, erilaisten avustusten ja tukien turvin sekä lainarahalla yhteensä arviolta lähes 2 miljoonalla eurolla. Säätiöllä ei kuitenkaan ollut varaa ylläpitää Ylikartanon kulttuuripaikkaa, ja se myi Ylikartanon kaksi vuotta sitten yksityisomistukseen.

Alikartanon ja Laurilan väen mielestä suojeluesityksessä onkin ristiriita, kun pitkälle yhteiskunnan tuella kunnostettu Ylikartano ja heidän tilansa rinnastetaan.

-Ylikartanossa ei ollut 70 vuoteen tehty mitään ja siksi korjattavaa on ollut paljon. Me olemme koko ajan pitäneet huolta kiinteistöistämme omalla kustannuksella, mutta onhan tässäkin silti korjausvelkaa päässyt syntymään, Teppo Laurila sanoo.

-Olisi kohtuutonta, että meille omistajille lätkäistäisiin nyt suojeluvastuu ilman minkäänlaista osallistumista korjausvelan vähentämiseen. Esimerkiksi Hattulan kunnalta odottaisimme osallistumista kustannuksiin, kuten aikoinaan Ylikartanon kunnostukseen.


Kaikki lomat työleirillä

Teppo Laurila asuu Hämeenlinnassa, mutta hän käy usein kotitilalla ja on viettänyt kaikki loma-aikansa ”työleireillä” Retulansaaressa, samoin kuin Tanskassa asuva Marko-veli. Pihapiirissä on parikymmentä rakennusta, joita on kunnostettu omalla porukalla pikku hiljaa.

-Kaikki lomat on aina menneet töissä täällä, viime kesänä esimerkiksi oikaisimme vanhan aittarakennuksen.

Hän hämmästeleekin Museoviraston edustajien näkemystä, jonka mukaan mahdollinen suojelu ei vaikuta elämiseen tilalla.

-Jos suojelupäätös tulee, täällä ei välttämättä voi tehdä yhtään mitään tai sitten kaikki suunnitelmat pitää teettää kalliilla ammattilaisella ja hyväksyttää Museovirastolla, hän sanoo.

Laurilat ja Erkamo myös huomauttavat, että esimerkiksi rakennusperinnön kunnostamiseen tarkoitetut avustukset ovat siinä tilanteessa laiha lohtu, ne kun ovat yleensä joitakin satoja euroja.

Pirjo Laurilaa mietityttääkin, mitä suojeluesitykseen sisältyvä rakennusten sisätilojen ja pihapiirin ennallaan säilyttäminen oikein tarkoittaisi.

-Tarkoittaisiko suojelu sitä, ettei 1980-luvulla rakennettua aaltopeltistä hakevarastoa voisi joskus purkaa eikä Juuson verstaalle tarvittavaa puuvarastoa voisi rakentaa, kyselee Teppo Laurila.

Alikartanon ja Laurilan väki toivookin, että neuvotteluissa Museoviraston kanssa päästäisiin järkevään ratkaisuun. Heidän näkemyksensä mukaan tiukasta kaikkien rakennusten suojelusta pitäisi luopua, kun rakennuksista on tähänkin asti huolehdittu vapaaehtoisesti.

-Minä olen ehdottanut Museovirastolle sitäkin, että se voisi lunastaa tilan museoksi käypään hintaan. Vastauksen voitte arvata, Teppo Laurila sanoo.

Suojeluesitys on tehty Hämeen ely-keskukselle. (HäSa)