Uutiset

Suomalainen ei usko ennen kuin näkee pään

Iisakki Kiemunki

Olemme Euroopan epäileväisintä kansaa, kertoi EU-komission tiedebarometri kaksi viikkoa sitten. Tosin uutisessa nostettiin kärkeen, että suomalaiset ovat vähiten taikauskoisia EU:ssa ja vähemmälle huomiolle jäi, ettei täällä luoteta myöskään tieteeseen tai teknologiaan.

Barometrin tulos yllätti, koska luulin, että meitä on pidetty kovin teknologiauskovaisena kansana. On kännykät sun muut pelit ja rensselit.

Asia kirkastui, kun luki pidemmälle: me emme siis usko tieteen kykyyn ratkaista ihmiskunnan ja kehityksen aiheuttamia ongelmia ja maailmankaikkeuden arvoituksia. Sen sijaan me ilmeisesti uskomme siihen, mitä omin silmin todistamme. Tai mieluummin pystymme vielä koskettamaankin.

Itse en edelleenkään pysty tajuamaan, miten tämä näpyttelemäni tietokone voi pelkkiä nollia ja ykkösiä pyörittämällä kyetä kaikkiin niihin käsittämättömiin juttuihin, joita sillä voi tehdä. Sekin hämmästyttää edelleen, miten satojen tonnien painoiset metallimöhkäleet voivat lennättää meidät maapallon toiselle puolelle.

Mutta pakko on uskoa, kun on astunut jumbojetin mahasta ja hörppinyt pina coladaa vietnamilaisen uima-altaan reunalla lähetellen kommunikaattorilla tosi herjoja multimediaviestejä kotipuoleen.

Sen sijaan meillä on vaikeuksia uskoa esimerkiksi ilmastonmuutokseen, vaikka ranskalainen fyysikko Joseph Fourier löysi kasvihuoneilmiön jo vuonna 1824, ja sen jälkeen tuhannet tiedemiehet ovat todentaneet sen. Riittää kun jostain 2500-sivuisesta raportista löytyy pari virhettä, niin globaali ilmastosalaliitto on saletti. Sitä paitsi viime talvena oli taas kunnon paukkupakkasia, joten ei tässä hätiä mitiä.

Kriittisyys on tietysti johonkin mittaan asti tervettä ja koulutusjärjestelmämme painottaa kaiken kyseenalaistamista. Ainakin toimittajakoulutuksen lähtökohtana on epäillä aina ja kaikkia. Ja sen kyllä huomaa.

Toimittajille jokaisen päättäjän lausunnon takana on aina jokin loppuun asti laskelmoitu piilotettu agenda tai salaliitto. Että poliitikko olisi vilpittömästi jotain mieltä jostakin asiasta, täysin mahdotonta.

Matti Vanhanen on traagisin esimerkki huippupoliitikkojen saamasta nykykohtelusta. Mieshän on ihan aidosti mitä tavallisin ja asiallisin tossukka Nurmijärveltä. Sattui vain tulemaan naisen kaipuu keski-iässä, kun ei nuorena tajunnut mennä. Tragikomedialliseksi tilanteen tekee tietysti se, että nyt kun valta on mennyttä, on todennäköisesti myös monien leidien kiinnostus.

Matti pitäisi jättää jo rauhaan, myös minun. Miehen pesti perheyrittäjien liitossa ei ole mikään monimutkainen salaliitto, vaan hätähuuto. Matti todellakin oli rehellisintä, mitä keskustapuolueella oli tuolloin Suomelle tarjota. Jos sitä nyt voi vielä minään mittapuuna pitää.

Oma kriittisyyteni suomalaisten kriittisyyttä ja epäluuloa kohtaan on kasvanut niiden yhteydenottojen myötä, joita on valppailta kansalaisilta vuosien varrella tullut. Noin 98 prosenttia väitetyistä salaliitoista ja kähminnöistä osoittautuu täysin reikäpäisiksi, kun niitä alkaa tarkistaa. Silti kyynisyys pitäisi pystyä puskemaan sivuun niiden kahden prosentin tähden.

Muuten voi käydä kuin Toijalassa vähän aikaa sitten. Tapon kavereilleen tunnustanutta miestä ei uskottu, ennen kuin tämä kävi kaivamassa uhrin pään näytille.

Päivän lehti

5.4.2020