Uutiset

Suomalainen kirjallisuus kasvoi Kalevalasta

Suomalaisen kulttuurin kulmakiven, Kalevalan, myyntimenestyksessä ei ollut kehumista kirjan ilmestyessä 180 vuotta sitten. Teoksesta otettiin 500 kappaleen painos vuonna 1835, mutta kesti yli kymmenen vuotta ennen kuin kaikki oli myyty.
 
Ruotsinkielinen sivistyneistö ei osannut suomea tarpeeksi hyvin lukeakseen koukeroista runokieltä. Suomenkielinen rahvas taas oli suurelta osin lukutaidotonta – tai ainakaan kirjat eivät vielä kuuluneet jokamiehen ostoslistalle.
 
Siihen nähden Kalevalan merkitys suomalaiselle sivistykselle ja erityisesti kirjankustannusalalle on ollut alusta asti ihmeen suuri. Vaikka juuri kukaan ei lukenut teosta, se nähtiin suomalaisen identiteetin ja kansakunnan rakennusaineena. Kalevalan ensimmäisen version ilmestymisestä on 2015 kulunut 180 vuotta.
 
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran SKS:n kustannusjohtajan Tero Norkolan mukaan 1800-luvun sivistyneistö ajatteli, että kirja ja lukeminen ovat keinot sivistyksen rakentamiseen.
 
– Uskottiin, että totuus löytyy painetusta sanasta, hän sanoo.
 
Kirjankustannuksella onkin perustavanlaatuinen rooli SKS:n historiassa, vaikka se oli ja on myös folkloristiikkaan ja humanistisiin tieteisiin erikoistunut tieteellinen seura.
 
Elias Lönnrot kehitti kirjallisuus-sanankin suomen kieleen seuraa varten. Sitä ennen oli puhuttu esimerkiksi ”kirjallisista konsteista” tai ”kirjakeinoista”. 
 
Lähtökohdat suomenkielisen kirjasivistyksen luomiselle olivat sikäli nurinkuriset, että Kalevalaan koottiin nimenomaan suullista kansanrunoutta, joka kukoisti painokoneiden ulottumattomissa.
 
– Silloin ajateltiin, että kansanrunoissa on kansan sielu, Tero Norkola pohtii.
 
Sen saattaminen kirjan muotoon oli 1800-luvun kansallisromantikkojen suuri tavoite.
Toisaalta SKS:n perustajat kokivat kansansivistystyön ja kirjakielen kohentamisen velvollisuudekseen. 
 
– Haluttiin tarjota kirjoja kaikelle kansalle. Alussa SKS oli yleiskustantamo, joka julkaisi muun muassa koulukirjoja ja romaaneja, Norkola muistuttaa.
 
SKS on Suomen vanhin kustantamo ja Pohjoismaissakin yksi vanhimmista. Viime vuonna 180-vuotisjuhliaan viettänyt kustantamo hätkähdytti kulttuuriväkeä julkaisemalla nyrkkeilytähti Eva Wahlströmin elämäkerran. Oliko kunnianarvoisa tiedekustantamo järjiltään?
 
Tero Norkola vakuuttaa, ettei yleistajuinen tietokirjallisuus ole ristiriidassa kustantamon julkaisupolitiikan kanssa, kunhan vain teos itsessään on riittävän hyvä.
 
– Tuotantomme jakaantuu niin, että joka vuosi julkaisemme kolmisenkymmentä tiedekirjaa ja toisen puolen yleistä tietokirjallisuutta, hän sanoo.
 
Voiton tekeminen tällaisella julkaisuohjelmalla on tiedekirjapainotuksen vuoksi vaikeaa, mutta toisaalta se ei ole tieteellisen seuran tarkoituskaan.
 
Vuosisatojen saatossa SKS on julkaissut monia suomalaisen kirjallisuuden monumentteja kuten 
Seitsemän veljestäSuomen kansan vanhat runot -kokoelman ja lukuisia muita folklorekokoelmia. 
Merkkiteokset eivät ole jääneet menneisyyden ilmiöksi.
 
– Esimerkiksi (2003–2008 julkaistu) Suomen kansallisbiografia kuuluu kustantamon myydyimpiin teoksiin, Norkola kertoo.
 
Tero Norkola tuli SKS:n kustannusjohtajaksi vuonna 2011. Sitä ennen hän työskenteli muun muassa Otavassa ja Tammessa.
 
– Taidan olla yksi niistä harvoista, jotka ovat lukeneet Kalevalan kannesta kanteen ja vieläpä ääneen, hän kehaisee.
 
Norkola luki Kalevalaa pojalleen, kun tämä oli vielä alle kaksivuotias. 
 
Runojen rytmi sopi vauvalle unilukemiseksi. Mytologioista kiinnostunut isä pysyi hereillä.
 
– Nyt sama nide on omalla pojallani. Hän on luvannut ottaa sen käyttöön samassa tarkoituksessa, Norkola hymyilee. (LM-HäSa)