Uutiset

Suomalainen on viinaan menevä kaksikätinen sammakkoeläin

Jos joku suomalainen sattuu kuvittelemaan, että hänen maansa tunnetaan maailmalla huipputeknologian ja hyvinvoinnin lippulaivana, on aika tipahtaa maanpinnalle.

Kirjasta Toisten Suomi – eli mitä meistä kerrotaan maailmalla esiin pulpahtaa autiossa maassa asuva alkukantainen hiihtäjäkansa, jonka miehet ovat pöhöttyneitä ja naiset sulottomia. Kansa tunkee saunaan yhdessä. Saunan lisäksi ihmisiä yhdistää toinenkin asia, sillä kaikille maistuu viina.

Voi vain toivoa, että Nokia, Linux, Nightwish, Saarinen, Salonen, Häkkinen, Räikkönen – niin tai jopa Nykänen ovat onnistuneet kiillottamaan maamme kupruista kylkeä näiden kuvausten kirjoittamisen jälkeen.

Viheliäisen köyhä

– Fenneille on ominaista ihmeellinen alkukantaisuus ja viheliäinen köyhyys. Heillä ei ole aseita, ei hevosia, ei asuntoja. Ravintona ovat kasvit, vaatteina nahat, makuusijana maa. Ainoa toivo on nuolissa, joita he raudan puutteessa varustavat luukärjillä. Metsästys elättää samalla tapaa sekä miehiä että naisia. Nämä näet seuraavat kaikkialle miehiä ja vaativat osan saaliista, eikä lapsilla ole muuta suojaa petoja ja sateita vastaan kuin jonkinlainen oksista punottu katos. Sinne palaavat työkykyiset, se on vanhusten turvapaikka. Mutta tällaista elämää he pitävät onnellisempana kuin pelloilla huokailemista, vaivan näkemistä talojen rakentamisessa sekä huolehtimista toivon ja pelon vaiheilla omasta ja vieraasta omaisuudesta.
Turvassa ihmisiltä ja turvassa jumalilta he ovat saavuttaneet vaikeimman päämäärän, nimittäin sen, ettei heidän tarvitse mitään toivoa.

(Fenni-heimoamme kuvattiin ensimmäisen kerran Tacituksen Germaniassa sata vuotta Kristuksen jälkeen)

Hyökkäävä hiihtäjä

– Finnit ovat harjaantuneita hiihtämään niin nopeasti kuin haluavat, niin että sanotaan, että he nyt voivat olla lähellä, kohta taas pitkän matkan päässä.
Heti kun he ovat tuottaneet viholliselle vahinkoa, he kiitävät takaisin yhtä pikaisesti kuin tulivat; he hiihtävät joutuisasti edestakaisin; he ovat yhtä nopeita hiihtämään ja taivuttamaan ruumistaan, ja he ovat siksi todellisia taitureita sekä hyökkäämään että pakenemaan.

(Gesta Danorum 1200-luvulla)

Vesipöhöinen ryyppääjä

– Vaikka suomalaiset ovat älyllisesti mitä mielenkiintoisempia, he eivät ulkonäöltään ihmisinä yleensä ole viehättäviä. He ovat lähes poikkeuksetta pienikokoisia, pönäköitä, korkeaposkisia. Silmänsä he ovat perineet tataari-mongoli -esi-isiltään eikä heitä missään tapauksessa voi pitää komeina.

Miehet ovat miltei kaikki harvinaisen lihavia ja lihavuus yleensä sitä lajia joka puistattaa katsojaa, tuo mieleen vesipöhön ja on enimmäkseen seurausta liiallisesta ryyppäämisestä, tuosta pahasta tavasta, johon monilla suomalaisilla tuntuu olevan taipumusta.

(Rouva Alec Tweedie kirjassaan Matkalla Suomessa 1896)

Euroopan vetisin

– Tämän puoliksi nestemäisen ympäristönsä vaikutuksen alaisena suomalainen on Euroopan vetisin ihminen: hänen värinsä on jotenkin vesiperäinen, hänen tukkansa yleensä märän vaalea – jos minun sallitaan keksiä tämä vivahdus -, hänen silmänsä, tyynet ja hyvin vähän ilmaisevat, ovat hiukan sukua kalojen silmille, ja koska hän haluaa kastella ruumistaan, hän todella ansaitsee tulla luokitelluksi kaksikätiseksi sammakkoeläinten luokan olennoksi. Täällä otetaan kylpyjä, jotka kestävät kolme tai neljä tuntia ja joissa suomalaiset kyllästävät elimistönsä vedellä salaisimpia osiaan myöten. Maaseudulla perheet kylpevät joukolla: isoisä ja isoäiti, isä ja äiti, pojat ja tyttäret ja mahdollisesti myös lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset sukupuoleen tai ikään katsomatta, kaikki alastomina ja muodostaen paratiisimaisen viattomia ryhmäkuvia.

(Espanjalaisen korkeasti sivistyneen Suomen pääkonsulin Angel Ganivetin teos Suomalaiskirjeitä (1896-97))

Uskoton nainen

– Näistä naisista suorittamani esteettinen arviointi voidaan tiivistää seuraaviin kohtiin, jotka eivät ole niin suotuisia kuin haluaisin. Muodon kauneudesta – kun jätetään ottamatta huomioon poikkeukselliset kaunottaret ja se vaikutus, jonka saattaa luoda kuka tahansa lähemmin tuttu nainen, ja toisaalta luonnottoman ja loukkaavan rumat naiset – voin pelotta ja puhtaalla omallatunnolla vakuuttaa, että paikoillaan ollessaan suomalainen nainen on melko puutteellinen tai paremmin sanoen vaikuttaa hyvin vähän haluttavalta, mutta liikkuessaan hän voittaa paljon, sillä joskin häneltä puuttuu suloutta, hänellä on voimaa ja vireyttä. Sisäinen kauneus voittaa ulkonaisen ja usein tapaa henkevän kauniin naisen, mutta sivistyksestä huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi vallitseva luonteenpiirre on käytännöllisyys ja tavoitteet yleensä materialistisia. Rakkaudella on vähemmän merkitystä kuin alkoholijuomilla, joiden innokkaita kannattajia molemmat sukupuolet ovat. – – Suomalainen nainen tavoittelee henkistä kauneutta, mutta huomattavinta hänessä on toiminta, tahto, mielenmaltti; älyllisesti hän on vain oppikirja, kun taas uskollisuutta, joka niin suuresti kaunistaa naisen sielua, en kehota ketään tulemaan täältä etsimään.

(Suomen pääkonsulin Angel Ganivetin teos Suomalaiskirjeitä (1896-97))

Autio arktis

Helsinki on hyvin järjestetty provinssikaupunki, jossa talvi ei koskaan lakkaa. Se tuoksuu pihkalta ja lämmitysöljyltä kuin kyläkauppa. Ylelliset ravintolat panevat ruokalistaan savustetun poronkielen ja tournedos Rossinin rinnakkain ja teeskentelevät olevansa sovussa syvälle lumen ja jään alle hautautuneiden, loputtomien ja äänettömien järvien ja metsien kanssa. Mutta Helsinki ei ole muuta kuin Suomen umpilisäke, urbaani päähänpisto, jossa puoli miljoonaa ihmistä yrittää unohtaa, että jo seuraavalta bussipysäkiltä alkaa tuhansien ja taas tuhansien neliömailien laajuinen tyhjä ja autio arktis.

(Len Deighton Miljardin dollarin aivot vuodelta1966)

Päivän lehti

10.4.2020