Uutiset

Suomalainen sisu tyrkkää häpeän punan poskille

Viereisellä sivulla puhutaan kattavasti kotitalousvähennyksestä. Juttukokonaisuudessa jäi vielä kertomatta muutamia mielenkiintoisia asioita, joita haastateltaviltani kuulin. Yksi niistä on se, että osa asiakkaista häpeää tunnustaa julkisesti, että käyttää esimerkiksi siivouspalveluita. Näin sittenkin, vaikka eletään jo 2000-lukua.

Asia selvisi, kun usea asiakas kieltäytyi haastattelusta. Kieltäytyjät olivat ns. vanhan kansan ihmisiä, jotka kokivat, että on äärimmäisen noloa tunnustaa tarvitsevansa apua. Tai jos he eivät ehkä vielä kuntonsa puolesta välttämättä apua tarvitsisikaan, kuitenkin ottavat sitä vastaan.

Mikäs muukaan kuin suomalainen sisu se siellä nostaa päätään! Tervaskantoina kun ovat tottuneet, että työt tehdään itse hamaan hautaan saakka, apua ei pyydetä suvulta, ei naapureilta, ja pienistä krempoista ei ääneen huudella. Metriset hanget kolataan itse ja räsymatot ravistetaan kipeillä käsillä. Otetaan sitä nitroa sitten, jos rinnasta ahdistaa.

Kuluttajatutkija Taija Härkkiä tieto yllätti. Hänen mukaansa pääkaupunkiseudulla palveluiden käyttämistä ei enää hävetä, vaan niiden hyödyntämiseen on jo totuttu.

Kiireiset työssäkäyvät ihmiset ja lapsiperheet tarvitsevat kotiin jokapäiväistä arjen apua: siivousta tai lapsen viemistä soittotunnille, vanhukset taas siivouksen lisäksi asiointi- ja ulkoilutuspalveluja.

Hän myös kumoaa sen käsityksen, että kotitalousvähennys – ja sitä kautta kotityöpalvelut – olisivat vain rikkaiden käytössä. ”Kaikki pienet yrittäjät toteavat järjestään, että he käyvät aivan tavallisissa perheissä auttamassa”, Härkki toteaa. Saman kuulin myös yrittäjiltä itseltään. Asiakkaat ovat pääosin taviksia, kuten sinä tai minä.

Suomen Yrittäjistä johtaja Timo Lindholm kertoi, että Suomi on muita länsimaita jäljessä rahan käyttämisessä yksityisiin palveluihin. Yksi hyvä keino ja kannustin siihen on juuri kotitalousvähennys, joka varsinkin viime vuosina on lisännyt suosiotaan.

Lindholm ei pidä mitenkään erikoisena, että vanhusväestö käyttää kotityöpalveluja siinä missä muutkin. Hän muistuttaa, että ikääntyvät ovat rahakkaampia kuin ennen ja heidän rahankäyttötottumuksensakin ovat erilaiset kuin menneiden polvien eläkeläisillä. ”Kaikkien ikään liittyvien hoiva- ja asiointipalveluiden kysyntä tulee vielä lisääntymään”, hän toteaa Suomen vanhuspolitiikan tähdätessä eläkeikäisten kotona asumisen tukemiseen.

Sata vuotta sitten valkolakkinen ylioppilas oli Suomessa suuri kunnioituksen kohde, 1960- ja -70-luvuilla Keihäsmatkoilla Kanariansaarilla ollut aiheutti naapurikateutta ja matkapuhelimet olivat 90-luvun alussa harvinaisuus. Nyt valkolakkia ei kehdata pitää edes vappuna, aurinkorannoilla käydään vähintään Thaimaassa asti ja kännyköitä on jo lähes vastasyntyneillä.

Ehkäpä 2050-luvulla kodeissa on taas vakituisia kotiapulaisia, kuten entisaikaan.

Maailma muuttuu, Eskoseni.