Uutiset

Suomalainenkin on nyt ei-toivottu Britanniassa

Britannian EU-ero saa monet suomalaisetkin tuntemaan olonsa ei-toivotuksi. Paikallinen ystäväpiiri ei ole muuttunut miksikään, mutta valtakunta on nyt äänestänyt EU-maahanmuuttajia vastaan.

Teoreettisen fysiikan professori Arttu Rajantie on asunut Hanna-vaimonsa kanssa 18 vuotta Britanniassa, jossa perheen kolme lasta on myös syntynyt. Perhe on asettunut paikalleen ja hankkinut oman asunnon, jonka laajennusosa valmistui vähän aikaa sitten.

– Kun loppua kohti EU-kampanjat menivät kovin maahanmuuttovastaisiksi, minulle tuli tarve kertoa asian toisesta puolesta. Työni kautta näen, kuinka tärkeää EU-rahoitus on, Lontoossa Imperial Collegessa työskentelevä Rajantie sanoo.

Ei Rajantie EU:n etuja jokaisessa kadunkulmassa huudellut, mutta hän osallistui monenlaisiin keskusteluihin niin kasvokkain kuin netissäkin.

– En ole koskaan törmännyt henkilökohtaisiin vihamielisyyksiin, mutta nyt, kun EU-maahanmuuttajista on tehty syntipukkeja asuntopulaan, koulujen ahtauteen ja terveydenhoidon jonoihin, tunnen itsenikin syyllistetyksi.

Rajantien työpaikalla EU:n edut näkyvät ja tuntuvat. Henkilökunnasta neljäsosa ja opiskelijoista viidennes on EU-kansalaisia. Hänen laitoksensa opiskelijat viettävät usein kolmannen opiskeluvuotensa jossain eurooppalaisessa yliopistossa Erasmus-ohjelman kautta.

– Nyt emme tiedä, mitä syksyllä aloittaville opiskelijoille kerrotaan. Isoin ongelma on kuitenkin tutkimusrahoitus, jota brittiyliopistot saavat omalta valtioltaan keskimääräistä vähemmän. Sen aukkoja on paikattu EU:n tutkimusohjelmilla, joissa Britannia on laajasti mukana, Rajantie sanoo.

Hänen ja hänen perheensä asema tuskin juuri muuttuu EU-eron seurauksena, mutta vanhemmat harkitsevat kuitenkin Britannian kansalaisuuden hakemista kahdelle vanhimmalle lapselleen, jotka eivät sitä syntyessään automaattisesti saaneet.

Lontoon länsipuolella Farnhamissa asuva Tanja tekee töitä kotiseutunsa eteen alueellisessa, julkisesti rahoitetussa kehitysyhtiössä. Hän on reilun kymmenen hengen työyhteisön ainoa ei-britti ja hän sai työpaikan ainakin osittain kotiseuturakkautensa vuoksi.

– Olen ollut Britanniassa yhteensä kymmenen vuotta ja siitä suuren osan täällä Farnhamissa. Tämä on minun kotini, mutta nyt minusta tuntuu etten ole enää tervetullut.

Perjantaiaamuna töihin mennessään Tanja kysyi itseltään, miksi ihmeessä hän paiskii hartiavoimin töitä kehittääkseen aluetta, jossa moni äänesti maahanmuuttajia vastaan.

– Ensin minua itketti, sitten suututti, sitten olin surullinen. Tuntui siltä kuin joku olisi kuollut. Työkaverini tulivat kysymään minulta, miten pärjään eikä pomokaan pyytänyt minua tekemään juuri mitään, Tanja sanoo.

Maahanmuuttajista valitetaan yhä useammissa vapaa-ajan keskusteluissa myös Tanjan kuullen.

– Tiedän, ettei se ole henkilökohtaista, sillä minulle sanotaan heti “but we don´t mean you” (emme tarkoita sinua). Silti se tuntuu pahalta.

– Olen nyt kahden vaiheilla, lähtisinkö pois vai jäisinkö sittenkin tänne. Nyt minulla on sellainen tunne, että haluaisin nyt tehdä töitä EU:n puolesta, kun sitä on lyöty niin pahasti, Tanja sanoo.

Hän on aikaisemmin toiminut erilaisissa EU-tehtävissä sekä Saksassa että Britanniassa. Vuokralla asuva sinkkunainen pystyy vaihtamaan maisemaa nopeasti, jos sopiva tilaisuus tulee kohdalle.

Anna Mård