Uutiset

Suomalaiset opinahjot ovat kuin ulkomuseoita

Onk
o jatkuva Pisa-menestyksemme sokaissut huomaamasta, että koululaitoksemme yliopistoa myöden vaikuttaa työskentelytavoiltaan perin paleoliittiseltä. Paleoliittinen kausihan muistaakseni edelsi 2000-lukua.

Googlesta se olisi helppo parissa sekunnissa tarkistaa, mutta miksi tehdä niin, kun opiskelummekin perustuu edelleen pääsääntöisesti ulkolukuun? Kokeisiin päntätään kirja, raapustetaan vastaukset lyijykynällä konseptipaperille ja unohdetaan itse asia seuraavana päivänä. Erityisesti yliopistojen pääsykoejärjestelmä mittaa pääosin ulkolukua ja lompakon paksuutta valmennuskurssia valittaessa, ei opiskelijan kykyjä.

Nykymaailmassa tiedon määrä ei ole enää ongelma, vaan laatu ja haetun tiedon soveltaminen käytäntöön. Nykypäivänä lähes alalla kuin alalla työskennellään ainakin osaksi jo tietokoneilla, korkeakoulutetut poikkeuksetta.

Kouluissamme atk:ta opetetaan silti erillisenä oppiaineena, erillisissä tiloissa. Tavallisissa luokissa (liian) monet opettajat heijastelevat edelleen 1980- tai 1990-luvulla piirrettyjä suttuisia kalvoja seinälle. Maailma saa rauhassa muuttua ympäriltä.

Yliopistoissa tilanne on vielä huolestuttavampi. Massatenteissä edelleen luotetaan lunttaamisessakin legendaariseen konseptihuijaukseen. Siinä paperi kirjoitetaan täyteen muistiinpanoja, viedään se paidan alla valtavaan auditorioon ja sujautetaan vastauspapereiden joukkoon. Lähes jokaisella opiskelijalla on miniläppäri kassissa ja älypuhelin kourassa, mutta niiden käyttöä valvotaan.

Mitä järkeä koko kirjatenteissä edes on? Miksi ylioppilaskirjoituksissa ei saa käyttää tietokonetta ja tekstinkäsittelyohjelmaa? Kuka piru täällä enää kirjoittaa mitään kaunokirjoituksella paperille?

En väitä, etteikö perustaitoja ja tietoja olisi edelleen hyvä opettaa. Niiden paikka on peruskoulun alaluokilla, kuten myös perus atk:n. Viimeistään seiskaluokalta lähtien kaiken opiskelun tulisi tapahtua normaaleja tietoteknisiä apuvälineitä hyväksikäyttäen.

Kuulen jo äänekkään vastalauseen sieltä luokkahuoneesta ja OAJ:n paikallisyhdistyksestä: Ei meillä ole resursseja, ei meillä ole rahaa koneisiin tai koulutukseen!

Ihan totta sekin. Hämeenlinnassakaan asiat eivät ole hyvin, tiedetään. Mutta myös asenne- ja osaamispuolella olisi paljon tehtävää. Jos tutkijantyötä opetuksensa ohessa tekevät yliopiston tohtorit eivät välitä päivittää tietojansa ja metodejansa nykypäivään, niin kuinka tavalliset maailman parhaat kansankynttilät?

Jospa opetusministeriö aloittaisi tällä vaalikaudella ohjelman, jolla lähinnä ulkomuseoita muistuttavia koulujamme modernisoitaisiin? Vastapainoksi säästöjä syntyisi esimerkiksi siirtämällä opetusmateriaalit verkkoon. Useimmilla opiskelijoilla on läppärit omasta takaa, kouluilla voisi olla peruskoneet niille, joilla ei ole. On kouluilla luistimiakin niille, jotka eivät itse niitä omista tai jaksa liikuntatunneille raahata.

No, ulkomailla on varmaan asiat vieläkin huonommin.