Uutiset

Suomalaisilla ei ole valittamista

Ruotsista kuului kummia, kun sikäläiset ilmoittivat haluavansa osallistua Suomen Ruotsista irtaantumisen 200-vuotisjuhlien suunnitteluun. Jonkinlaisia muistojuhlia varmaan Suomessa järjestetään vuonna 2009, mutta ei tapahtuman muisto Suomessa herätä erityisiä intohimoja.

Miksi ihmeessä siis Ruotsissa?

Ruotsin toivomusta koskeneesta uutisesta sai sen käsityksen, että ruotsalaiset pelkäävät suomalaisten revittävän juhlavuodesta riemujuhlan. Että me olisimme vahingoniloisia Ruotsista eroon pääsemisestä ja rupeaisimme muistelemaan pahalla 700-vuotista Ruotsin vallan alla oloa.

Eihän meillä ole mitään syytä sellaiseen. Ruotsin aikaa me kutsumme Ruotsi-Suomen ajaksi ja tunnustamme mielellämme kuuluneemme joskus suureen Ruotsin kuningaskuntaan.

Vanhimmat yhä voimassaolevat lakimmekin periytyvät Ruotsin valtakunnan vuoden 1734 lakeihin. Vapauslakimme taustalla ovat vielä vanhemmat, kuningas Maunu Ladonlukon rauhanlait, jotka säädettiin keskiajalla Ruotsin aikamme alussa.

Me olimme Ruotsin valtakunnan Itämaa, rakensimme suurvaltaa ja sodimme sen puolesta valtakunnan yhtenä osana. Ruotsin television Carl von Linnén elämäkertafilmissäkin meidän kansainvälisesti maineikkaat 1700-luvun suomalaiset tiedemiehemme Pehr Kalm ja Petter Fårsskol esiintyivät ruotsalaisina tiedemiehinä.

Olisi kiinnostava kuulla, millaisia juhlia ruotsalaiset itse aikovat järjestää. Ruotsillehan Suomen menettäminen oli niin traumaattinen tapahtuma, että valtakunta vaihtoi kuningassukunsa Bernadotteihin. Ruotsalaisilla itsellään saattaa yhä olla tarvetta surujuhlaan, trauman purkuun.

Suomen sodan (1808-1809) ja Porvoon valtiopäivien jälkeen meistä tuli sujuvasti Venäjän tsaarin uskollisia alamaisia. Me olemme aina olleet hyviä takinkääntäjiä.

Ruotsissa sen sijaan kaavailtiin pitkään uutta sotaa Suomen palauttamiseksi vanhaan emämaahan. Ruotsissa eläteltiin vielä Krimin sodan (1853-1856) aikaan harhaluuloa, että suomalaisetkin haaveilivat paluusta onnelliseen Ruotsiin.

Luulo ei ollut tiedon väärti. Me halusimme vain elää rauhassa, emmekä missään nimessä uutta onnetonta Suomen sotaa. Suomen 1800-luvun vallanpitäjät J. V. Snellmanista lähtien olivat poliittisia realisteja suhteessaan Venäjään ja sen itsevaltaiseen hallitsijaan, mikä saattaa olla osalle ruotsalaisista yhä hämmästyttävä uusi tieto.

Professori Matti Klinge on harrastanut jopa historian tutkijalle arveluttavaa jossittelun syntiä, jolla hän on todistanut Venäjän ajan siunauksellisuutta suomalaisille.

Suomen talouselämä ja kulttuuri hyötyivät autonomian ajasta tavalla, joka ei koskaan olisi ollut mahdollista Ruotsin alaisena.

Emmekä me voisi tänä vuonna juhlia 100-vuotista kansanvaltaa, jos olisimme olleet vielä 1906 osa Ruotsia. Ruotsalaiset saivat yleisen äänioikeuden paljon myöhemmin.

Päivän lehti

10.4.2020