Uutiset

Suomalaisten eläkkeet pitkin maailmaa

Suomessa on vuosikymmenien aikana kerätty hurja potti eläkerahoja, jotta rahat riittäisivät suurten ikäluokkien eläkkeiden maksuun. Eläkevaroja oli rahastoituna syyskuun lopussa peräti 171,7 miljardia euroa. 
 
Eläkevaroista pitävät huolta yksityiset työeläkeyhtiöt sekä julkiset toimijat, kuten Kuntien eläkevakuutus Keva ja Valtion eläkerahasto Ver.
 
Eläkesijoittajien toiminta on varsin tarkkaan valvottua. Virallisena valvojana toimii Finanssivalvonta. Lisäksi eläkeyhtiöiden hallituksessa istuvat suomalaisten yritysten sekä työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen edustajat.
 
Eläkevarojen sijoituksista raportoidaan monipuolisesti. Yhtiöt itse kertovat kolmen kuukauden välein sijoitustoimintansa tilanteen. Lisäksi työeläkevakuuttajien yhteinen edunvalvontajärjestö Tela pitää omia tilastojaan.
 
Kuka tahansa voi lukea eläkesijoittajien internetsivuilta, mihin sijoitusluokkiin miljardit on sijoitettu, eli minkä verran on osakkeissa, valtioiden ja yritysten lainoissa, kiinteistöissä sekä muissa sijoituskohteissa.
 
Mutta missä päin maailmaa rahat ovat? Kysymys saa eläkesijoittajan hämilleen.
 
– Alueellista jakaumaa ei ole tullut ajateltua sijoitusomaisuuden raportoinnin näkökulmasta, työeläkeyhtiö Elon sijoitusjohtaja Hanna Hiidenpalo toteaa.
 
Maantieteellistä jaottelua on jonkin verran saatavilla. Työeläkeyhtiöt kertovat tilinpäätöksissään maakohtaisesti, mihin osakkeisiin ovat sijoittaneet suomalaisten eläke-euroja.
 
Suomen Pankki puolestaan pitää yllä tilastoa työeläkelaitosten ulkomaisista saamisista eli siitä, minkä verran eri maihin on sijoitettu eläkevaroja.
 
Suomen Pankin tilaston ongelmana ovat rahastot. Tilastossa kirjataan rahastoon sijoitettu summa rahaston kotimaahan, joten siitä ei selviä, minne päin maailmaa rahasto on edelleensijoittanut suomalaisten rahat.
 
Suomen Pankin tilasto paljastaa tosin sen, missä maissa on paljon suomalaisten eläkesijoittajien suosimia rahastoja. Euroopassa sijoitusrahastot suosivat matalan verotuksen maita kuten Luxemburgia, jonne on sijoitettu lähes 16 miljardia euroa yhteisiä varojamme.
 
Suomalaiset eläkesijoittajat ovat lisänneet merkittävästi sijoituksiaan kehittyviin talouksiin Aasiassa, Etelä-Amerikassa ja Afrikassa. Käytännössä kaikki sijoitukset tapahtuvat muun muassa Luxemburgissa sijaitsevien rahastojen kautta. Näin suomalaiset eivät saa tietää mistään, paljonko eläkerahojamme on sijoitettu esimerkiksi Brasiliaan, Intiaan tai Indonesiaan.
 
Yksittäisistä eläkesijoittajista tarkimmin alueellista jakautumaa raportoi Ilmarinen. Se ilmoittaa osakesijoitukset ja sijoitusrahastot sisältävän osakesalkkunsa sisällön jaolla Suomi, Eurooppa, USA, Japani, Kiina sekä erikseen muut kehittyvät markkinat.
 
– Maakohtaista jakoa emme ole pitäneet tarkoituksenmukaisena kahdesta syystä. Ensinnäkään noteerauspaikka ei kerro mitään globaalien yhtiöiden bisneksen maantieteellisistä riskeistä.
Esimerkiksi Kone on suomalainen yhtiö, mutta bisnesriskiä on paljon Aasiassa, Ilmarisen varatoimitusjohtaja Timo Ritakallio toteaa.
 
– Toisaalta yksittäisten maiden osuus on useimmissa tapauksissa prosentin murto-osia, eikä informatiivisuus juurikaan lisäänny maakohtaisella jaolla, Ritakallio jatkaa.
 
Eläkesijoittajat kuitenkin myöntävät, että lisää läpinäkyvyyttä tarvitaan. Tarkemmalle maantieteelliselle raportoinnille on tarvetta, sillä eläkesijoittajat on pakotettu sijoittamaan entistä kauemmas tutuilta Euroopan markkinoilta. Perinteisistä sijoituksista ei ole enää luvassa yhtä hyviä tuottoja kuin ennen.
 
Yksinkertaistaen eläkesijoittaminen on ollut helppoa tähän asti. Sveitsiläisen Credit Suisse -pankin keräämien tietojen mukaan niin osakkeet kuin korkosijoitukset ovat keskimäärin tuottaneet 1980-luvulta tähän päivään reilut kuusi prosenttia kumpainenkin.
 
Pörssiyhtiöt eri puolilla maailmaa ovat tehneet vahvaa tulosta ja tuottaneet voittoja osakesijoittajille, koska yhtiöt ovat hyötyneet työn hinnan alentumisesta maailmassa. Työpaikkoja ja tuotantoa on siirretty lännestä itään, jolloin länsimaiset taloudet ovat kärsineet, mutta itse yrityksillä on mennyt entistä paremmin.
 
Samaan aikaan korkotaso on jatkanut pitkää laskuaan 1980-luvulta tämän päivän nykyiseen nollatasoon. Yritykset ovat hyötyneet laskevista koroista halvempina rahoituskustannuksina.
Sijoittajat ovat myös hyötyneet laskevista koroista. Niin hullulta kuin se kuulostaa,  korkosijoituksen arvo nousee kun markkinakorko laskee. 
 
Esimerkiksi työeläkesijoittaja on ostanut osuuden tietyn valtion tai yrityksen viiden vuoden joukkovelkakirjalainasta viiden prosentin korolla. Tämän jälkeen markkinakorko laskee neljään. Työeläkesijoittaja saa kuitenkin tuoton sopimansa viiden prosentin mukaan. Lisäksi hänen lainasijoituksensa arvo nousee.
 
Nyt ollaan nollakoroissa. Suunta on ennemmin tai myöhemmin ylöspäin. Kun korot nousevat, korkosijoitusten arvo laskee. Samalla yritysten rahoituskustannukset nousevat, mikä heikentää yritysten kannattavuutta. 
 
Yritykset eivät myöskään enää voi laskea työvoimakustannuksiaan, sillä Aasiassa palkat ovat jo nousussa.
 
Elon Hanna Hiidenpalo näkeekin helppojen voittojen ajan olevan ohi. 
 
Hiidenpalo viittaa Credit Suissen ennusteeseen, jonka mukaan jatkossa osakkeet tuottavat alle neljä prosenttia ja korot alle yhden prosentin verran.
 
Kevan sijoitusjohtaja Ari Huotari jakaa Hiidenpalon näkemyksen.
 
– Voi olla tyytyväinen, jos jatkossa saa positiivisia nimellisiä tuottoja korkosijoituksista.
 
Nimellinen tuotto tarkoittaa sellaista tuottoa, jossa ei ole otettu huomioon inflaatiota. Jos inflaatio on kolme prosenttia ja nimellinen tuotto yksi prosentti, sijoituksen todellinen tuotto jää kaksi prosenttia tappiolle.
 
Suomen eläkejärjestelmän pitäisi pitkällä aikavälillä tuottaa keskimäärin 3,5 prosenttia vuodessa. Eläkesijoittajilla on tällä hetkellä karkeasti 40 prosenttia osakkeissa ja 40 prosenttia
korkosijoituksissa. Jos osakkeet todella tuottavat jatkossa neljä ja korkosijoitukset yhden prosentin, niin keskimäärin 80 prosenttia eläkesijoittajien sijoituksista tuottaa jatkossa vain 2,5 prosenttia vuodessa.
 
Suomen suurin eläkesijoittaja Varma onkin jo ryhtynyt toimenpiteisiin saadakseen riittäviä tuottoja myös jatkossa. Yhtiö on lisännyt merkittävästi niin sanottujen hegde-rahastojen osuutta sijoitussalkussaan. Rahastojen osuus on jo 17 prosenttia eli 7 miljardia euroa Varman 40 miljardin euron sijoituksista.
 
Hedge-rahastoja kutsutaan myös absoluuttisen tuoton rahastoiksi. Nimi tulee siitä, että rahastoilla voi tehdä voittoa sekä kurssien noustessa että laskiessa. 
 
Rahastot käyttävät hyvin erilaisia sijoitusstrategioita.
 
Kyseessä on eräänlainen valistunut, matemaattinen tapa veikata, sillä hedge-sijoittamisessa uskotaan tietyn kurssin kääntyvän ylös tai alas.
 
Hedge-rahastot voivat toimia myös ison rahan perintätoimistoina.
 
– Hedge-rahastot ostivat finanssikriisin jälkeen amerikkalaisen Lehman Brothersin konkurssipesän saatavia edulliseen hintaan. Rahastot palkkasivat juristiarmeijan hankkimaan Lehmanin saatavia takaisin ja saivat merkittävästi enemmän kuin olivat saatavista maksaneet, Varman sijoitusjohtaja 
Reima Rytsölä kertoo.
 
– Meidän kaltaisilla sijoittajilla ei ole mitään mahdollisuuksia resurssoida itse vastaavaa. Mutta sijoittamalla rahastoon saamme osan sen tuotoista.
 
Tuottoa suomalaiselle eläkejärjestelmälle on jo haettu eksoottisista maista ja valuutoista. Valtion eläkerahasto on sijoittanut varojaan kehittyville markkinoille enemmän kuin moni muu eläkesijoittaja.
 
Kehittyvät markkinat eli lähinnä Aasia on tuottanut hyvin Valtion eläkerahaston kassaan. 
Viime vuosi oli poikkeuksellinen, sillä Aasian markkinat notkahtivat.
 
– Tänä vuonna kehittyvät markkinat ovat jälleen tuottaneet hyvin. Pienet, nousevat maat ovat tuottaneet yli 70 prosenttia, minkä vuoksi olemme jo myyneet nämä sijoitukset, Verin toimitusjohtaja Timo Löyttyniemi toteaa.
 
Mutta mitä nämä lähes kaksinkertaisen tuoton tuottaneet maat ovat, sitä Ver ei kerro. (LM-HäSa)
 
Teppo Kuittinen

Asiasanat