Uutiset

Suomen kannattaisi keskittyä kermaperselajeihin

Yleisurheilun EM-kisakatastrofin merkittävimmäksi syyksi analysoitiin jälleen suurella yksimielisyydellä, ylläri pylläri, rahan puute.

Tapio Korjus ulisi päälle vielä jotain hölönmölöä vähäisistä henkisen valmennuksen resursseista. Voin paljastaa, että kyse ei ollut meditaation puutteesta. Useimmat kisoista mitaleja niska vääränä kotiin kantaneet urheilijat eivät ole kuulleetkaan henkisestä valmennuksesta.

Kyse todellakin on vain ja ainoastaan rahasta. Nimittäin siitä, että rahaa on ollut Suomessa liian paljon ja etenkin aivan liian tasaisesti jakaantuneena, jotta pärjäisimme äärimmäistä sitkeyttä, ehdotonta omistautumista, taistelutahtoa, kivunsietokykyä sekä tuhansia ja taas tuhansia harjoitustoistoja vaativissa urheilulajeissa. Kuten kestävyysjuoksussa, nyrkkeilyssä tai jalkapallossa.

Tämä on Suomen kannalta pelkästään hieno asia ja todellinen ylpeilyn aihe. Lahjakkuuksiemme elämässä on niin paljon muutakin: opinnot painavat, työelämä kutsuu, perheenkin voi perustaa, juhlia… Se on kaikki pois harjoittelusta. Kaunista.

Yhteiskunnallinen kehitys on kuitenkin valitettavan nopeasti johtamassa yhä rankempaan tuloerojen kasvuun ja huono-osaisuuteen, joka vieläpä kohdistuu paljolti kasvavaan ja parjattuun maahanmuuttajaväestöön. Jatkossa ei siis voida vedota edes paksuihin nilkkoihin sun muihin geneettisiin tekijöihin.

Toki poikkeusyksilöitä ja -olosuhteita voi syntyä mihin yhteiskuntaan hyvänsä, mutta vaikkapa westendiläisessä sijoituspankkiiri- tai lääkäriperheessä kasvaneet tiikerinsilmäiset mestaripugilistit ovat kohtuullisen harvassa. Nyrkkeilyn luonne ja lajikulttuuri eivät vain suosi yltäkylläistä hyvinvointia. Vasta kun yhteiskunta on siinä tilassa, että ainoa tie parempaan elämään kulkee poikkeuksellisten urheilusuoritusten kautta, syntyy riittävä motivaatio ja henkinen kovuus armottomimpiin lajeihin. Kun ei ole turvaverkkoja, ei ole myöskään mahdollisuutta luovuttaa tai edes epäonnistua.

Kamerunilainen jalkapallotähti Samuel Eto’o kiteytti asetelman osuvasti muutama vuosi sitten vetäessään FC Barcelonan pelipaitaa ylleen: ”Aion nyt juosta muutaman vuoden kuin neekeri, jotta voin elää loppuelämäni kuin valkoinen mies”.

Tarvittavan laajan kurjaliston syntymiseen menee silti nykymenollakin vielä parikymmentä vuotta aikaa. Jos haluamme pikavoittoja urheilumenestyksessä, olisi järkevää keskittää yhteiskunnan resurssit lajeihin, joita köyhillä lahjakkuuksilla ei ole varaa harrastaa. Esimerkiksi purjehdukseen, moottoriurheiluun, jääkiekkoon, ilmailuun tai golfiin.

Itse pärjäisin vallan mukavasti, vaikka Suomi ei enää koskaan voittaisi ensimmäistäkään yleisurheilun arvokisamitalia. Jalkapallon arvokisojen puute on jo pahempi juttu, mutta senkin kanssa pystyy elämään, kun on pystynyt tähänkin asti. Tyydyn mieluusti purjehdusmitaliin olympialaisista, jos alempiin yhteiskuntaluokkiin syntyvillä nuorilla on tulevaisuudessakin muita mahdollisuuksia kuin urheilu ja rikollisuus.

Se on sitä todellista menestystä.

iisakki.kiemunki@hameensanomat.fi