Kolumnit Uutiset

Suomen kesässä riittää taas valtavasti välteltävää

Toivon vilpittömästi ja tuhannen alanurkkapakinan kokemuksella, ettei kukaan ankarissa työponnistuksissaan ensi viikollakin nuutuva nyt pahoittaisi mieltään.

Tänään iltapäivällä se alkaa, kuuden viikon kesäloma.

Palautteita otetaan vastaan, vaikka niihin ei hetkeen vastatakaan. Vapaasti voi muotoilla myös kriittiset arviot allekirjoittaneesta viimeksi käytössä olleella asteikolla: hurmioituneesta teinitytöstä lahtariin, jonka olisi syytä paeta Hämeestä ja pukeutua suojeluskuntavaatteisiin vasta Tampereen pohjoispuolella.

Toisen loma, ansaittu tai ansaitsematon, ei ole keneltäkään pois, vaan meitähän on nimenomaan ihan isoa kirjaa myöten kehotettu iloitsemaan myös toinen toisemme osaksi koituneesta onnesta.

Olen pahoillani, että Te arvoisat alkukesän kotimaanlomailijat olette joutuneet palelemaan. Jäämeren kylmä henkäys on hiipunut, ja alkaa perinteinen kunnon heinä-elokuun kesä. Pian joku varmasti valittaa, että voi kun tämä helle jo loppuisi.

Ei, lomasuunnitelmia ei ole, tai jos tarkkoja ollaan, suunnitelma on, mutta se koskee lähinnä kaikkea sitä, mitä mahdollisuuksien mukaan vältän tänäkin kesänä. Ensiksi vältän lomasuunnitelmien kyselijöitä. Miksi sellaisia pitäisi kaikilla olla? Ollaan nyt ihan vaan vaikka omissa nurkissa ja rauhoitutaan.

Kun ruumis tässä iässä jo horjuu, henki on hyvä pitää vahvana. En kuitenkaan osallistu hengellisiin kesätapahtumiin. Lestadiolaisten jo pidetyt Suviseurat ja tänään Lapualla alkavat körttien Herättäjäjuhlat ovat sinänsä huikean mielenkiintoisia spektaakkeleita. Kavahdan kuitenkin kaikkia kansankokouksia ja yliorganisoitua, keskusjohtoista uskonnonharjoitusta.

Tälläkin lomalla päätän ihan itse, mihin uskon vai uskonko edes saman päivän sääennusteisiin.

Kierrän kaikki kesäteatterit – mahdollisimman kaukaa. Arvostan paikalliskulttuuria, ihmisten aitoa osallistumista ja elävää maaseutua, mutta, anteeksi nyt vaan, en vain kestä sitä hirvittävää myötähäpeää. Vika ei ole kesäteatterissa, vaan minussa: myös istumalihakseni ovat huonot ja olen herkästi katsomoon nukahtavaa tyyppiä.

Vältän viimeiseen asti Tuurin kyläkauppaa ja kaikkinaisia ostosparatiiseja, huvipuistoja ja juku juku -maita, mieluiten jopa vähänkin isompia marketteja. Minulla ei ole varaa ostaa mitään halvalla saati melkein ilmaiseksi.

Kaikki isot musiikki-, urheilu- ja muut tapahtumat ja kesäfestarit menevät välteltävään ”liian isoa” -luokkaan. Jos jokin tapahtuma mainostaa itseään siten, että ”meillä käy tuskin kukaan”, menen varmasti paikalle.

Yletön suosio on pilannut liian monta hyvää tapahtumaa. Jos tietäisin jonkin ainutlaatuisin hyvän tapahtuman, en varmasti kertoisi siitä tässä.

Päivän lehti

25.9.2020

Fingerpori

comic