Uutiset

Suomen leijona sai maastamme turvapaikan

Joku kähvelsi meiltä Suomen leijonan.

Vaakunaeläimestämme on tullut ns. maahanmuuttokriitikoiden symboli.

Kaulassa killuva kultainen tai hopeinen Suomen leijona koristaa hämmästyttävän usein juuri niitä, joita voisi puheidensa perusteella kutsua jopa rasisteiksi.

Suomen leijonaa ryöstöviljellään t-paidoissa, joissa elämöidään epä-älyllisellä tavalla muun muassa talvisodan saavutuksilla.

Kaikki olemme ylpeitä sotiemme veteraanien uhrauksista ja kunnioitamme heitä syvästi. Ei sillä asialla kuitenkaan pitäisi olla mitään tekemistä rasismin kanssa.

Nykyään kukaan maltillisia arvoja kannattava ei voi pukea päälleen Suomen leijonaa, vaikka se olisi vain pienenä logona t-paidan rintamuksessa, ellei halua tulla leimatuksi rasistiksi.

Suomen luonnossa ei esiinny leijonia, ellei sitten Ruokolahdella. Muutenkaan se ei ole erityisen suomalainen vaakunaeläin.

Ensimmäinen tunnettu vaakunaleijona on 1500-luvun lopulta Kustaa Vaasan hautapaasissa Uppsalan tuomiokirkossa. Siis Ruotsissa.

Vaakunaleijonan alkuperää ei tarkoin tunneta. Wikipedia kertoo, että se on samanlainen kuin Länsi-Göötanmaan ja Smoolannin vaakunoissa, siis Ruotsissa.

Leijonavaakunaa käytettiin Ruotsin itäosien, siis Suomen tunnuksena vuoteen 1809.

Tuolloin maamme siirtyi Suomen sodassa Venäjän läntiseksi osaksi ja vaakunasta tuli Suomen suuriruhtinaskunnan tunnus.

Leijona esiintyi alunperin ruotsalaisen Folkunga-suvun vaakunassa.

Vaakunan suorasta miekasta ja käyrästä sapelista on myös useita teorioita.

Joidenkin mielestä leijona talloo jalkoihinsa idän vainolaisen käyrän sapelin pitäen oikeassa tassussaan, vai käpäläkö se on, Folkungan suoraa miekkaa.

Tällä viitataan 1500-luvulla Ruotsin ja Venäjän kesken Karjalasta käytyihin kiivaisiin taisteluihin.

Toiset historiantutkijat arvelevat käyrän sapelin viittaavan kauemmaksi itään. Tuohon aikaan Euroopassa pelättiin paljon enemmän turkkilaisia ja mongoleja kuin venäläisiä.

Suomen leijonallamme on joka tapauksessa hyvin kansainvälinen historia, joka liittyy Euroopan muutoksiin vuosisatojen kuluessa.

Leijonassa ei oikeastaan ole mitään muuta suomalaista kuin se, että se aikoinaan periytyi Suomen suuriruhtinaskunnalta itsenäisen Suomen vaakunaeläimeksi.

Suomen leijonan historiaa tuntien tuntuu kummalliselta, että juuri sillä nyt elämöidään kaikkea kansainvälisyyttä ja maahanmuuttoa vastustavissa piireissä.

Suomen leijonahan on maahanmuuttaja, joka varsin sekavissa oloissa on saapunut maahamme ja saanut meiltä turvapaikan.

Nyt se palvelee meitä kunniakkaasti vaakunatunnuksena ja valtiolipussa.

Isänmaallisuudessa ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta se ei saa olla rasismin synonyymi.