Uutiset

Suomen metsät väärissä käsissä

Naiset ovat läpi aikojen pelänneet maailmanloppua, miesväki puolestaan metsien loppumista. Molemmat arviot ovat osoittautuneet vahvasti ennenaikaisiksi ja myös liioitelluiksi.

Kun tasavallan hallitus linjasi keväällä Suomen energiapolitiikan suuren linjan vuosikymmeniksi, suomalaiskansallinen kateuden piru nosti heti päänsä.

Lehtien yleisönosastoilla ja netin keskustelupalstoilla raivottiin maajussien, peluniskojen ja kaikenkarvaisten sikolätin lämmittäjien saavan taas avokätistä tukea. Metsissä kasvava bioenergia kohottaa tuota pikaa ansiotta ja arvotta viljelijäväestön tuloja.

Kun kadehtii jotakin, olisi vähintään suotavaa, että kohde olisi jokseenkin tarkasti tiedossa. Vastoin yleistä käsitystä maanviljelijät eivät ole likikään suurin metsänomistajaporukka, eivät ole olleet enää vuosiin.

Yksityismetsänomistajista peräti yli 40 prosenttia on eläkeläisiä, vajaa kolmannes erilaisia palkansaajia, viljelijäväestöä on 16 prosenttia. Merkillepantavaa on sekin että 16 prosenttia metsäpalstoista on perikuntien omistuksessa. Kenties SAK:lla on jäseninään nuppiluvultaan enemmän metsänomistajia kuin MTK:lla.

Samalla omistukset ovat perinnönjakojen ja kauppojen myötä tilkkuuntuneet muutaman hehtaarin länteiksi, mikä entisestään vaikeuttaa metsän käyttöä. Kaikkia puutavaranostajia ei edes kiinnosta puuhastella toisaalla asuvien pienmetsänomistajien kanssa. Peräti 56 prosenttia metsää omistavista kansalaisista oli yli 60-vuotiaita ja vain kuusi prosenttia alle nelikymppisiä.

Ilman ikä- tai ammattirasismin häivääkään on päivän selvää, että metsien omistusrakenne on kasvanut pahasti kieroon. Suomen metsät ovat väärissä käsissä, jos omistusta peilaa asetettuihin metsällisiin tavoitteisiin.

Valtakunnallisten suunnitteiden mukaan metsistä on mahdollista hakata vuosittain peräti 72 miljoonaa kuutiota. Tästä määrästä muutaman vuoden päästä kuluisi energiakäytössä 13,5 miljoonaa kuutiota ja pääosa ohjautuisi teollisuudelle.

On paikallaan kysyä, vastaako nykyinen metsänomistajajoukko huutoon? Tunteeko metsänomistaja, jolle metsätulolla ei ole juurikaan merkitystä, mielenkiintoa metsäkauppoihin. Eläkeläisen ei tarvitse ojittaa peltojaan tai vaihtaa Valtraansa. Monesti toraisat perikunnat eivät tee metsälleen mitään, jottei tule ongelmia tukkitilin jaossa.

Yhä enemmän metsänomistajissa on niitäkin, joille metsä merkitsee vallan muuta kuin tuottavaa pääomaa. Kun arvot ja asenteet ovat riittävästi loitonneet eurosta, puheet leimikosta tai monitoimikoneesta herättävät kauhistusta.

Vinoituneen metsänomistuksen rakennemuutosta on vaikeaa toteuttaa. Maatiloilla muutokseen on pakottanut paitsi EU-maailma kilpailukyky- ja kannattavuusvaateineen, myös se, ettei maataloustukia makseta 65 vuotta täyttäneille.

Edellisissä maareformissa maata jaettiin torppareille, sotien jälkeen siirtoväelle ja rintamamiehille. 2000-luvun maanjaossa olisi viisasta suosia niitä, joille metsärahalla on todellista merkitystä.

Mutta älkää minulta kysykö, kuinka se temppu tehdään.

Päivän lehti

6.4.2020