Uutiset

Suomen näreiköissä piileksii toistasataa linnaa

Jos suomalainen päätyy ajattelemaan kotimaisia linnoja, mieleen juolahtaa luultavasti kolme suurta: Turun, Olavin ja Hämeen linnat. Eikä muuta.

Suomen Tykistömuseolla on tällaiseen luuloon jotain sanottavaa.

– Toivon, että ihmisille valkenisi se, että Suomessa on muitakin linnoituksia kuin tunnetuimmat, sanoo hattulalainen majuri Veli Kauranen, joka on 1970-luvun lopulta asti tutkinut suomalaisia linnoja, linnoituksia ja luostareita.

Kauranen on kiertänyt Tarton rauhan rajojen sisäpuolella olevia raunioita, mistä tuloksena on yhteensä 30 A4-mapillista tietoa. Valokuvia on kertynyt noin 3 000.

Osa tästä aineistosta on nyt esillä Suomen Tykistömuseon Linnat ja linnoitukset -erikoisnäyttelyssä. Kaurasen tutkimustulokset kertovat, että Suomen ruohokumpujen, pusikoiden ja metsien kätköissä lymyää yhteensä ainakin 144 linnaa, linnoitusta, skanssia, reduttia, kartanolinnaa ja luostaria.

Lehmien majalla juhlavat seinät

Kauranen innostui linnoituksista saatuaan siirron Hämeenlinnasta Kotkaan vuonna 1979. Hänen työalueellaan oli muun muassa useita pieniä rajalinnoituksia. Samoin aikoihin Kauranen löysi myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

– Ajattelin, että onko näitä näin paljon, hän kertoo.

Osa linnoista on yhä olemassa, mutta monista on jäljellä perustukset tai vallihauta, kuten esimerkiksi Taipaleen linnasta.

Jotkin linnat elävät uutta elämää uudisrakennusten osina. Esimerkiksi Kanta-Hämeessä on Hämeen linnan lisäksi muitakin rakennusvanhuksia – joskin erinäköisinä kuin muinaisina linna-aikoinaan.

– Vesunta Hattulassa oli Suomen suurin kartanolinna. Sen kiviä käytettiin sittemmin Vesunnan navetan muuraamisessa.

Muurattiin sitä muuallakin

Linnoihin liittyy paljon tarinoita. Esimerkiksi tytärten muuraaminen kiviseinien taa oli muotia muuallakin kuin Hämeen linnassa.

– Haapaniemen linnassa Kiskon pitäjässä linnanherran tytär kieltäytyi 1500-luvulla menemästä naimisiin isän valitseman sulhasen kanssa. Tyttären mielitietty ja isän valitsema mies taistelivat, ja tyttären suosikki kuoli. Tyttö ei silti suostunut isän vaatimukseen, joten isä vangitsi hänet kellariin. Tyttö oli siellä 14 vuotta, Kauranen kertoo.

Linnahistoria kertoo versionsa esimerkiksi Elinan surmasta. Tapaus on liitetty Vesilahden Laukkoon, mutta todennäköisesti kaikki onkin tapahtunut Nyynäisten kartanossa Heinolassa.

– Oikeuden pöytäkirjat kertovat näin, Kauranen sanoo.

Linnatutkimukset ovat värittäneet myös Kaurasen perheen elämää. Perheeseen aikoinaan kuulunut koira on Kaurasen mukaan ollut ainoa, jolle linnoitusmatkat ovat merkinneet pelkkää iloa.

– Eräästä skanssista oli jäljellä vain pelkkiä kohoumia maassa, jolloin vaimoni huokasi, että tämänkö takia ajoimme monta sataa kilometriä, Kauranen hymyilee. (HäSa)

Linnat ja linnoitukset -erikoisnäyttely on esillä Suomen Tykistömuseossa kesäkuuhun 2006 asti. Tykistömuseo on syyskuun loppuun saakka avoinna kello 10-18. Veli Kaurasen kirja Suomen linnoista ja linnoituksista ilmestyy ensi syksynä.