Uutiset

”Suomen panos ei jää Amerikalta huomaamatta”

Yhdysvaltojen uusi Helsingin suurlähettiläs Charles Adams sai valtakirjansa presidentti Barack Obamalta. Ensimmäisen kerran Adams tutustui Obamaan demokraattien puoluekokouksessa heinäkuussa 2004, kun John Kerry valittiin presidenttiehdokkaaksi.

Obama oli tuntematon senaattoriehdokas Illinois’n osavaltiosta. Adams työskenteli Afrikassa ja päätti tervehtiä Obamaa swahiliksi, koska oli kuullut tämän juurista Keniassa.

– Siitä lähtien meillä on perinteenä tervehtiä swahiliksi. Ehkä pian voin lisätä jonkun sanan suomea, suurlähettiläs naurahtaa.

Adamsilla on takanaan pitkä ura kansainvälisenä lakimiehenä. Isä oli diplomaatti, minkä takia suurlähettiläs syntyi ja asui vuosikymmeniä Pohjois-Irlannissa.

Suomeen Adams on ottanut lähikontaktia kaksi ja puoli kuukautta. Mieluisimpia töitä on nuorten liikeideakisan tuomarointi. Adams kehuu nähneensä Tampereen, Turun tai Vaasan loistavaa englantia puhuvissa nuorissa sen, minkä Pisa-tutkimuksista on saanut lukea.

Sanotte, että Suomen ja Yhdysvaltojen keskinäinen suhde on erinomainen ja paranee vain. Yhdysvallat on Suomen kuudenneksi suurin kauppakumppani ja kolmanneksi suurin vientimaa. Millä alueilla on vielä kasvun varaa?

– Kauppasuhteet jalostuvat: tämä näkyy etenkin tuonnin ja viennin sekä keskinäisten suorien investointien määrässä. Olen vakuuttunut, että voimme lähiaikoina olla Suomen neljänneksi tai viidenneksi suurin kauppakumppani.

– Yksi tulevaisuuden houkutteleva kasvuala sattuu olemaan Yhdysvalloissa. Laivasto, maailman suurin fossiilisten polttoaineiden kuluttaja, on päättänyt siirtyä kestävästi valmistettuihin biopolttoaineisiin. Suomalaisille yrityksille avautuvat jättimäiset markkinat.

Kaikki ei ole pelkkää bisnestä ja rahaa. Millainen on maidemme poliittinen suhde?

– Suhde on erittäin hyvä paitsi kahdenvälisesti, myös monenkeskisessä ympäristössä. Yhdysvallat pitää hyvin tärkeänä Suomen panosta keskusteluissa, joita käydään EU:n, Etyjin piirissä… Suomi iskee kokoaan kovempaa, kuten amerikkalainen sanonta kuuluu.

– Monissa ajankohtaisen geopolitiikan kysymyksissä näemme Suomen arvostettuna kumppanina.

Voitteko nimetä niistä joitakin?

– Ne ovat samoja, jotka ruokkivat lehdistöä kaikkialla: Syyria, Ukraina, pakolaisasiat, Afganistan. Valitettavasti huolenaiheita on paljon. Isossa mitassa Yhdysvallat ja Suomi katsovat näitä kysymyksiä saman linssin läpi. Se on yhteistyön ja kumppanuuden linssi.

Entä puolustus? Suomen puolustusministeri totesi hiljattain puheessaan, että Suomi tekee yhteistyötä moneen suuntaan ja tärkeimmät kumppanimaamme ovat Ruotsi ja Yhdysvallat. Voisi sanoa, että olemme niin lähellä Natoa kuin maa voi olla.

– Suomi on edistyneiden mahdollisuuksien kumppani Naton rauhankumppanina. Jokainen tietää, että Nato on jatkuva keskustelunaihe Suomessa, kuten myös Ruotsissa. Hallituksemme kanta on, että tämä on sataprosenttisesti Suomen kansan, parlamentin ja hallituksen asia ajan mittaan päättää.

– Yhdysvallat on toki käytettävissä vastaamaan kysymyksiin, ja jos päätös tehdään, toivottamaan Suomea tervetulleeksi Nato-kumppanina. Niin kuin Ruotsiakin, jos sellainen päätös tehdään.

– Yhteistyö ja koordinointi puolustuspolitiikan suunnittelussa Suomen ja Ruotsin välillä on täysin luonnollinen ilmiö, joka saa alkunsa maantieteellisestä ja geopoliittisesta läheisyydestä.

Olisiko nähdäksenne Suomen ja/tai Ruotsin päätös liittyä Natoon asia, joka vahvistaisi Itämeren alueen turvallisuutta?

– Jukra. Sekin on arvio, joka Suomen ja Ruotsin on tehtävä. Yhdysvaltojen ja sen Nato-liittolaisten keskuudessa arvio on, että Suomi ja Ruotsi olisivat tervetulleita liittoon, jos ne niin päättävät.

Jos ja kun Venäjä vastustaa Naton tuloa yhtään lähemmäs, kykenisikö Suomi päättämään Naton jäsenyydestä silti?

– Varmasti 1 300 kilometrin yhteistä rajaa ei voi olla ottamatta huomioon. Suomi on asemassa arvioida päätöstä aikanaan ottaen täysin huomioon sen, mikä voisi olla Venäjän reaktio. Aivan kuten se teki tammikuussa 1995, kun Suomi päätti liittyä Euroopan unioniin.

Presidenttiänne pitävät kiireisenä monet kansainväliset kriisit: Syyria, Lähi-itä, Afganistan. Afganistanissa operaatio jatkuu pitempään kuin alkujaan oli ajateltu. Suomikin luultavasti saa Saksalta kutsun jatkaa osallistumista vuodenvaihteen jälkeen?

– Sellainen kutsu Suomelle voi olla tulossa koskien jatkamista Saksan johtamassa ohjelmassa Mazar-i-Sharifissa maan pohjoisosassa. Yhdysvalloilla ja kumppaneilla lienee yhteinen näkemys, että panostukset sinne kantautuvat myös pakolaisasiaan. Afganistanissa toimitaan maan rauhan ja vakauden vuoksi, mutta myös sen vuoksi, ettei Afganistanin ihmisten tarvitsisi etsiä suojaa muualta. Samalla vähennetään mahdollisten siirtolaisten tuloa Afganistanista ja kuormaa, joka tuntuu Euroopassa ja Suomessa.

Auttamalla Afganistania Suomi siis tavallaan auttaa itseään?

– Sellaisen päätelmän voisi esittää.

Suomi on pieni peluri. Voiko sillä olla roolinsa kriiseissä?

– Suomi on hyvin tärkeä peluri kaikissa noissa. Ukrainassa Suomella on yksi Etyjin suurimmista tarkkailijamääristä kentällä. Tämäkin on yksi panostuksista, joita Yhdysvalloissa suuresti arvostetaan.

– Nämä asiat eivät jää huomaamatta.

Asiasanat

Päivän lehti

22.1.2020