fbpx
Uutiset

Suomen superviikonloppu huipentuu

Matti Vanhasen pitää tarkoin harkita painotuksensa Asem-kokouksessa.

EU-puheenjohtajuuskauden superviikonloppu huipentuu sunnuntaina, kun Helsingissä alkaa kaikkien aikojen huomattavin Suomessa järjestetty kansainvälinen kokous.

EU:n ja Aasian Asem-kokouksen poliittista merkitystä ei ole pidetty yleisesti kovinkaan suurena. Päähuomio on kiinnittynyt siihen, miten turvallisuus pystytään takaamaan valtionpäämiehiä vilisevässä Helsingissä. Mitä ilmeisimmin suurta huolta mellakoista ei tarvitse kantaa.

Asem-kokouksen onnistuminen on Suomelle erittäin tärkeää. Kokousjärjestelyjen on syytä onnistua.

Monet Aasian johtajista ovat Suomessa ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Heidän saamillaan mielikuvilla ja vaikutelmilla voi olla pysyvää merkitystä heidän toiminnassaan.

Suomi näyttäytyy kokousvieraille toivottavasti korkean teknologian maana, jonka kanssa kannattaa olla yhteistyössä.

Tärkeintä ei ehkä ole niinkään se, mitä Helsingissä päätetään, vaan se, millaisessa hengessä Euroopan ja Aasian johtajat toisiaan tapaavat. Kokouksen kuten myös Suomen EU-puheenjohtajuuskauden tulokset näkyvät vasta kuukausien tai vuosien päästä.

EU:n ja Aasian suhteissa pääpaino on taloudessa, ei niinkään ihmisoikeuksissa tai turvallisuuspolitiikassa.

Aasia on Eurooppaa valtavasti hajanaisempi talousalue, mikä tuo ongelmansa vuoropuheluun. EU edustaa kuta kuinkin kattavasti eurooppalaista taloutta, mutta vastapuolella esimerkiksi Kiinan, Japanin ja Etelä-Korean tarpeet ja tavoitteet ovat perin juurin erilaisia. EU:lta Aasian monenkirjavuus edellyttää kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä.

Pääministeri Matti Vanhanen on saanut ihmisoikeusjärjestöiltä runsaasti neuvoja siitä kuinka ihmisoikeudet pitää nostaa kokouksessa painokkaasti esille.

Kuolemanrangaistus on Aasiassa hämmästyttävän laajassa käytössä. Asem-kokouksesta ei kuitenkaan valitettavasti ole Kiinan teloitusten lopettajaksi.

Matti Vanhasen pitää tarkoin harkita painotuksensa Asem-kokouksessa.

Aasian johtajat voivat keskusteluissa kohteliaasti sivuta Myanmarin ihmisoikeustilannetta, mutta mieluummin he sivuuttavat sen. Minkäänlaista patistusta, painostuksesta puhumattakaan, aasialaisjohtajat eivät sulata. Häivähdyskin sellaisesta sulkee neuvottelukanavat. Ja kuka siitä hyötyy? Ei kukaan, eivät edes ihmisoikeusjärjestöt.

Euroopan ja Aasian on kuunneltava toisiaan, jotta kaupankäynnissä ja muissa taloussuhteissa päästään hyviin tuloksiin. Parhaassa tapauksessa ihmisoikeudet kohenevat samaa tahtia, kun talouden pyörät pyörivät. Tuskin voidaan osoittaa, että vaurastuminen olisi Aasiassakaan heikentänyt tavallisten kansalaisten asemaa.

Eurooppalaiset eivät voi sanella aasialaisille miten heidän pitäisi ratkoa ilmeisiä ongelmiaan. Jos eurooppalaisten vaivana on amerikkalaismallinen kiihkeä oikeassa olemisen pakko, ei aasialaisten kanssa päästä puusta pitkään.

Menot