Uutiset

Suomen toivoja kantaa kantahämäläinen kaava

Se on turkoosi ja näyttää mieheksi muotoillulta, puolityhjältä ilmapallolta. Jos ihan tarkkoja ollaan, hämeenlinnalaisen kaavamestarin Nina-Maria Rantsin kodin eteisessä roikkuvat mäkihyppääjä Tami Kiurun muodot.

Rantsin työtä on piirtää mäkihyppypukujen kaavoja. Eilen alkaneissa Torinon olympialaisissa hänen mittatilaustyönä kaavoittamiaan hyppypukuja liukuu hyppytornista alas suorastaan jonossa.

Kaikkien Suomen mäkihyppääjien puvut ovat Rantsin kaavoittamia ja hattulalaisen Qual Active Sport Oy:n valmistamia. Yhteensä Rantsi on piirtänyt kolmisensataa pukua. Kisahyppääjien lisäksi haalareita menee lajin harrastajille.

– Kisoja tulee seuratuksi ehkä liikaakin siltä kantilta, miten puku siellä ilmassa käyttäytyy. Yritän kyllä seurata kisoja ihan huvinkin kannalta, Rantsi nauraa.

Toisaalta hän alkaa jo tottuakin kädenjälkensä näkemiseen. Hänen kaavojensa mukaan ommeltuja hyppyasuja on käytetty jo kolmisen vuotta.

Hyvä puku on nopsa ja tukeva

Hyppypukuja on tehty Suomessa vuodesta 2002. Rantsin mukaan taitojen hienosäätö oli melkoinen urakka. Rantsi aloitti työnsä haastattelemalla hyppääjiä ja valmentajia.

Jo tutkimustyöhön hurahti vuoden verran. Ensimmäiset koehaalarit eivät vielä olleet kummoisia, mutta nyt plakkariin on kertynyt salaisuuksia, joiden avulla syntyy hyvä hyppypuku.

”Hyvä hyppypuku” kuulostaa Rantsin kuvailemana elävältä olennolta. Sen pitää esimerkiksi tukea hyppääjää ja olla alamäessä nopea. Huh.

– Alamäessä puvun pitää sulkea ilma pois sisältään. Ponnistuksessa sen puolestaan pitää täyttyä uudelleen, Rantsi selventää.

Vaikkei Rantsi yksityiskohtia paljastakaan, on selvää, että kaikki riippuu yksityiskohdista niissä pikku paloissa, joista kaavamestari ja myöhemmin leikkaajat ja ompelijat puvun taikovat.

– Olen innoissani, kun saan näperrellä laskelmieni kanssa. Kun piirtämäni palat ommellaan yhteen ja mies tulee pukua sovittamaan, näkee äkkiä konkreettisesti, mikä toimii ja mikä ei.

Mitä tahansa ei voi tehdä. Kansainvälisellä Hiihtoliitolla on selvät säännöt siitä, millainen puku saa olla.

Kisapuku kukoistaa vain hetken

Rantsi ottaa joka hyppääjästä 16 mittaa, joiden perusteella piirtää kaavat. Aikaa yhden puvun piirtäminen vie tunnin ja myöhemmin ompeleminen vähintään toisen mokoman.

Sitten haalari alkaakin jo näyttää kutakuinkin samalta kuin Rantsin esittelemä Kiurun puku. Tämä puku ei ole Torinossa, koska se on palvellut kilpahyppääjää jo syyskauden. Yksi puku ei kisakäytössä kauan vanhene.

– Kilpapuvun käyttöikä on pyöreästi 10-20 hyppyä. Kun hyppääjä löytää hyvän puvun, hän kyllä varastoi sen kisapuvuksi, Rantsi sanoo.

Vuorikankaasta, ohuista vaahtomuovikerroksista ja päällyskankaasta koostuva miehenkuva on arka kapine. Se venyy hypyssä ja ennen pitkää menettää napakkuutensa. Itse asiassa se rasittuu pelkästä pukupussiin sulkemisesta.

Entä palveluksensa suorittaneet puvut? Rantsi ei tiedä. Mahdollisesti niiden myöhempi ikä kuluu harjoitusasuina. (HäSa)

Päivän lehti

25.5.2020