Uutiset

Suomen uhanalaiset taruolennot

Ylikansallinen tarinaperinne on viemässä voiton suomalaisesta. Harva enää muistaa, mitä tekivät hiisi ja kalman väki, tai millainen nyhjäke hämäläisten piru olikaan.
Hämeenlinna

Ylikansalliset örkit, zombit ja haltijat tunnetaan Suomessa paremmin kuin kotikulmien ikiaikaiset olennot.
Suomalaisista taruolennoista kirjoittanut hämeenlinnalainen kirjailija Mervi Koski harmittelee, miten huonosti suomalaisten tarinaperinne on siirtynyt nykyaikaan. Vain kielessä ja vertauksissa, kuten sanonnassa ”Hiisi vieköön!” se yhä elää.

– Työssäni kirjaston lasten- ja nuortenosastolla näen, että kysyntää olisi. Ongelma on se, että perinne on jähmettynyt jalustalle, eikä sitä kerrota eteenpäin nykyaikaan sopivalla tavalla, Koski sanoo.

Päivittääkseen tarinoita Koski on kirjoittanut kirjat Suomalaisia haltioita ja taruolentoja, sekä kansainväliseen tarustoon keskittyvän Hirviökäsikirjan.

– Mielestäni vanhat tarinat voi kertoa nasevasti, huumorilla ja nykykielellä höystettynä, niin lukija pääsee niiden maailmaan.

Kosken mukaan myös kaunokirjallisessa kentässä on aukko suomalaisten taruolentojen kohdalla

– Niitä ei käytetä hyödyksi. Olisi hienoa, jos ilmestyisi myös fantasiaa, jossa kotimaiset hahmot esiintyisivät. Oikeastaan ainoa esimerkki tästä on Timo Parvelan nuorille suunnattu Sammon vartijat -sarja, jossa yhdistyvät nykyaika, suomalaiset taruolennot ja huumori.

Suomessa et tule elävältä syödyksi
Suomalainen tarinaperinne on monin tavoin omaleimainen. Siinä hyvän ja pahan raja on häilyvämpi kuin eurooppalaisessa tarustossa, ja kotoiset taruolennot ovat kansainvälisesti vertaillen olleet auttavaisia.

– Muissa maissa esiintyy paljon enemmän verenhimoisia hirviöitä, jotka pahimmillaan syövät ihmisen elävältä. Suomessa taruolentoja on useammin hyvitelty, esimerkiksi kotitontulle on tarjottu talon parasta olutta, ja siten tonttu on tuonut onnea talolle.

Entisaikaan suomalaista kotipiiriä, lähirantoja ja metsiä kansoittivat haltijat, kun muualla maailmassa taruolennot usein sijoitettiin kaukaisempiin kolkkiin.

Haltiat ovat löytäneet tiensä nettiin
Vaikka tieteen maailmassa elävä nykyihminen ei tarvitse taruolentoja luonnonilmiöiden selittämiseen, ovat vanhat kertomukset Kosken mielestä yhä ajankohtaisia.

– Ihminen tarvitsee tarinoiden jännitystä erilaisten pelkojen käsittelyyn. Mielikuvituksen kautta uhkia voi käsitellä sopivan etäännytetysti.

Lasten ja nuorten lisäksi nuoret aikuiset ovat innolla ottaneet vastaan Kosken suomalaisista taruolennoista kertovan kirjan. Hän arvelee syyksi sen, että vanhasta tarinaperinteestä löytyy monimuotoisia, inhimillisiä hahmoja, jotka häilyvät yksioikoisten määritelmien ulottumattomissa.

– Monet ovat kyllästyneet fantasiakirjallisuuden perinteisesti mustavalkoisiin hyvä-paha-asetelmiin, Koski arvelee.

Haltiaperinteeseen kohdistuneesta kiinnostuksesta kertoo sekin, että internetiin perustetaan ahkerasti hakemistoja, joissa kerrotaan vanhoista sattumuksista ja kuvaillaan olentoja.

Kosken mielestä vanhaa aineistoa pitäisi kerätä talteen enemmänkin. Nyt tarinoiden tallentaminen jää ihmisten omille harteille.

– Esimerkiksi Hämewiki-tietokantaan voi kuka tahansa kirjoittaa, jos tietää esimerkiksi paikallisista taruolennoista juttuja tai vaikka jonkun paikan synnystä kertovan tarinan. (HäSa)

Lue lisää suomalaisista taruolennoista sunnuntain lehdestä.

Päivän lehti

23.11.2020

Fingerpori

comic