Uutiset

Suomen vahvuudet heikkouksiksi

Suomi näyttää nyt perin erilaiselta kuin edellisten vaalien alla, runsas neljä vuotta sitten. Tuolloin puoluejohtaja toisensa jälkeen ylisti, miten Suomelta ei juuri löydy heikkouksia.

Ainoana, joskin helpohkosti hoidettavana ongelmana pidettiin väestön nopeaa vanhenemista. Tuolloin koko julkinen talous oli vahvasti ylijäämäinen, Suomi rankattiin maailman kilpailukykyisimmäksi taloudeksi, työttömyys aleni vauhdilla, Nokia vahvisti markkinaosuuksiaan maailman johtavana kännykänvalmistajana, sopimusyhteiskunnan nimeen vannottiin yksituumaisesti ja poliittisessa päätöksenteossa toteutettiin Suomen suurta linjaa; yhteiseksi nähtyä etua.

Nyt kaikki on toisin. Nokian menettää markkinaosuuksiaan, yhtiön strategia on hakusessa, metsäteollisuus liputtaa tuotantoaan ulos, julkisessa taloudessa on paha kestävyysvaje, työmarkkinoilla riidellään ja käydään korotushuutokauppaa ja kolmen viikon takaiset vaalit rikkoivat poliittisen harmonian.

Protestista kummunnut perussuomalaisten jättimäinen vaalivoitto loi päätöksentekoon vaikeasti ratkaistavia asetelmia. Uusi tilanne laukaisi myös poliittisen pelin.

Oppositiosta ei jatkossa vain sparrata hallitusta asiakysymyksillä, vaan sitä yritetään tosissaan horjuttaa uusien vaalien toivossa. Se tekee kipeiden mutta välttämättömien päätösten teon perin vaikeaksi.

Siitä kertoo jo Portugalin tukipaketin ja pysyvän EU:n vakausmekanismin käsittely.

Suomen tilanne on nyt kaikin puolin ongelmallinen, ja päätösten tekijät joutuvat toistuvasti kovien paikkojen eteen. Jos vielä Suomi tyrii Portugalin tukipaketin nurin ja Euroopan rahamarkkinoille iskee luottamuspula, on odotettavissa vuoden 2009 taantuman toisinto. Siitä nopeasti velkaantuvan Suomen on enää mahdoton selvitä ilman hyvin poikkeavia toimia: veronkorotuksia, rajuja leikkauksia ja muita saneerausohjelmia.

Toivoa meille antavat monet lähihistorian opetukset: vaikeudet yhdistävät ja luovat vahvan tahtotilan yhteisen edun toteuttamiseen.

Näin kävi 1990-luvun lamassa. Suomi nousi syvästä montusta nollakorotuksilla, lakoitta ja vyötä kiristäen. Talous kasvoi lähes koko vuosikymmenen yli neljän prosentin vauhtia.
Konsensus oli tuolloin kova sana niin politiikassa kuin työmarkkinoilla.

Mistä aineksista nyt rakennetaan Suomeen vahva yhteinen tahtotila?

Vain menestyksellistä lähihistoriaamme muistelleen ja odotellen se ei synny.

Vaaditaan tosiasioiden tunnustamista ja siirtymistä kritiikistä ratkaisuihin. Ratkaisut taas edellyttävät kykyä kuunnella vastapuolta ja tehdä kompromisseja.

Ongelmat ovat nyt siksi vakavia, että pitää valita huonojen ja vähemmän huonojen vaihtoehtojen väliltä. Muita ei tarjolla ole.
Ratkaisukykyä ja yhteisymmärrystä ei pidä perätä vain eduskunnalta. Myös kunnissa ja työmarkkinoilla ollaan perimmäisten kysymysten äärellä.