Kolumnit Uutiset

Suomessa ei kestetä menestystä

Menestyksen hetkellä tehdään ne suurimmat virheet tai ollaan tekemättä mitä ehdottomasti pitäisi.

Tämä pitää valitettavan usein paikkansa niin yrityksissä kuin julkisen puolen organisaatioissa.

Suomella meni lujaa 1990-luvun puolivälistä vuoteen 2008. Kilpailukykytilastoissa keikuimme kärkisijoilla, julkinen talous porskutti vahvasti ylijäämäisenä ja informaatioteknologian murroksessa olimme Nokian vetämänä piikkipaikalla.

Ekonomistit ja poliittiset johtajamme hokivat seminaarista toiseen, ettei taloudessamme ole juuri heikkouksia.

Heikkous oli juuri tuossa. Ei varauduttu tulevaan. Luultiin menestystä saavutetuksi, pysyväksi eduksi. Menestys pitää hankkia joka päivä uudelleen. Maailma ja markkinat muuttuvat yhä kiihtyvää vauhtia, ja menestyäkseen on myös itse muututtava. Mieluummin vielä nopeammin kuin kilpailevat taloudet tai yritykset.

Se edellyttää nöyrää asennetta ja mukavuusalueelta poistumista.

Pekka Nykäsen ja Merina Salmisen kirjassa Operaatio Elop kuvataan hyvin sitä, mitä Nokiassa tapahtui, kun rahaa oli ja lujaa meni. Näppäröitiin sisäisillä laatikkoleikeillä, mielisteltiin pomoja optioiden ja johtoryhmäpaikkojen toivossa.

Asema ymmärrettiin osaamiseksi. Ylin johto alkoi kaikkivoipaisuudessaan puuttua valmistusprosesseihin ja jopa tuotteiden yksityiskohtiin.

Kun kaikki alkoi mennä pieleen, palkattiin talo täyteen konsultteja, jotka sekoittivat tekijäpakan, kun olisi pitänyt keskittyä tuotteitten ominaisuuksien ja myynnin kehittämiseen.

Nokia oli suomalaisten itsetunnon nostattaja ja ainutlaatuinen menestystarina. Kännykkäbisneksen alamäen tarinassa sinänsä ei ole mitään uutta.

Tuhoavan menestyksen on kohdannut moni muukin suomalaisyritys ja paljolti Nokian reseptillä. Tai sitten on kohdannut näivettymisen tauti, kun uudistuksia on tehty liian myöhään ja liian vähän tai ei lainkaan.

Julkisella puolella ei ole oltu yhtään parempia. Kun ylijäämäisten vuosien aikana olisi pitänyt varautua laihoihin vuosiin, pantiin kaikki menemään. Kulut kasvoivat kaksi kertaa nopeammin kuin tulot. Poliitikotkin ryhtyivät kokoomuksen johdolla kilpailemaan siitä, kuka eniten lupaa palkankorotuksia muun muassa terveyspuolen työntekijöille.

Ihan kuin suhdannepolitiikasta ei olisi puhuttu koskaan. Eli hyvänä aikana julkisen puolen menoja kiristetään ja investointeja lyödään jäihin. Kun sitten yksityinen puoli ei taantumassa vedä, voidaan veroratkaisuilla ja julkisilla investoinneilla pitää kasvua yllä.

Nyt tehdään juuri päinvastoin. Elvytysrahat on tuhlattu. Menojen katteeksi joudutaan korottamaan veroja ja nipistämään tulonsiirroista, eli leikataan kulutuskysyntää, nipistetään investoinneista ja taantuma sen kuin pitkittyy.