Kolumnit Uutiset

Suomi 100 läikähtää sydämessä

Yhteen ihmiselämään ei mahdu kovin monta Suomen itsenäisyyden suurta juhlavuotta.

Olin kansakoulun ekaluokkalainen, 7-vuotias, kun Suomi täytti 50.

Suomen 150-vuotisjuhlien aikaan olisin 106-vuotias, eli se siitä. Ikäisteni keskimääräisen elinajanodotteen mukaan olen ollut tuolloin jo kauan kuolleena.

Urho Kekkonen oli voimainsa tunnossa vuonna 1967, ja hänen tietysti ajateltiin jatkavan ikuisesti. Maalla oli isä, kuten pitikin. Etenkin Kekkosen pärjäsi itänaapurin kanssa. Ei nyt enää kuitenkaan kaivattaisi vahvaa ja erehtymätöntä johtajaa.

En muista merkkipäivän vietosta oikeastaan muuta kuin mustavalkoiset tv-kuvat puolustusvoimain paraatista. Meistä monille on edelleen niin kovin vähän aikaa siitä, kun maata jouduttiin puolustamaan asein.

Voi kun osaisimme olla kaivautumatta menneisyyden juoksuhautoihin 100-vuotiaassa Suomessa.

Synkän harmauden tilalle on tervetullut paljon raikkaampi aika vailla sodanjälkeisen ajan synkkiä pelkoja – vihaa, kaunaa ja katkeruutta.

Surusta nousseella kansakunnalla on täydet mahdollisuudet juhlia vihdoin iloisesti. Yritetään edes.

Suomi 100 todennäköisesti jollakin tavalla tavoittaa jokaisen suomalaisen ja kenties koskettaakin.

Itse kukin pitää tärkeimmät juhlat ihan itsekseen. Jos ei sytytä omassa mielessä tai kenties läikähdä sydämessä, niin satavuotias Suomi saattaa jäädä vieraaksi.

Voi olla viisasta näin alkuvuodesta myös hieman säästellä.

Ei tehrä tästä nyt liian isoa numeroa -ajattelu voi olla ihan paikallaan.

Liioittelun Suomessa ammutaan kaikessa nykyään niin kovin helposti yli. Ihan rauhassa juhlat voi säästää sinne joulukuun kuudenteenkin.

On varmasti paljon sellaisiakin, joita koko asia ei voisi vähempää kiinnostaa. Heilläkin ovat oikeutensa itsenäisessä maassa, samoin maahanmuuttajilla, ihan kaikilla. Todennäköisesti moni tänne tullut osaa arvostaa täkäläistä rauhaa ja vapautta jopa harvinaisen paljon.

Itse kullakin on oikeus myös olla osallistumatta ja välittämättä. Sekin kuuluu suomalaiseen vapauteen.

Mitään protestihenkeä itsenäisyydestä on kuitenkin ihan turha kaivella. Sille saa luvan olla nollatoleranssi.

Varmaan joku valopää saa taas ensi itsenäisyyspäivänä muka aiheen mielenosoitukseen. Sitä en ole ikinä ymmärtänyt, mutta yritän elää senkin ymmärtämättömyyteni kanssa.