Uutiset

Suomi eturivissä rauhantöihin Lähi-itään

Suomi valmistautuu varustamaan parinsadan sotilaan vahvuisen komppanian rauhanturvaajiksi Libanoniin. Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta ei vielä tehnyt lopullista päätöstä osaston lähettämisestä. Se kuuluu eduskunnalle, joka se esityksen käsiteltäväkseen heti syysistuntokauden alkajaisiksi.

Rauhanturvajoukon lähettäminen Lähi-idän sotatoimialueelle on hyvin todennäköistä, luonnollistakin. Suomi on parhaillaan EU:n puheenjohtajamaa, joka asettaa tiettyjä velvoitteita ja eturivissä oloa. Johtajan on näytettävä kannustavaa esimerkkiä ja on muutenkin ilmeistä, että EU-maat ottavat keskeisen roolin kriisin rauhoittamisessa.

Ranska on tosin jo empinyt osallistumistaan vaativaan operaatioon, koska sillä on huonoja kokemuksia rauhanturvatehtävistä. Maa on menettänyt toistasataa sotilastaan kaatuneina YK-operaatioissa.

Suomi lukeutuu pienestä koostaan huolimatta rauhanturvatehtävien suurvallaksi. Sotilaitamme on palvellut YK:n lipun alla vuodesta 1956 lähtien. Suezin komennuksesta on kulunut jo viisikymmentä vuotta.

Vuosikymmenten saatossa ammattitaito on kohentunut ja vaativatkin komennukset hoidetaan kunnialla. Suomalaiset osaavat työnsä ja sitä arvostavat niin kohdemaiden kansalaiset kuin muut YK-sotilaat.

Ainoatkaan sotilasta ei YK-tehtäviin pakoteta, joukot kootaan aina vapaaehtoisista. Komennukseen sisältyy poikkeuksetta riskejä, sillä joukot toimivat alueilla, joissa on juuri ollut avoin sotatila. Taistelleiden osapuolten liipaisinsormet ovat edelleen herkkinä eivätkä YK-tunnukset takaa automaattisesti koskemattomuutta.

Myös onnettomuuksia voi sattua, sillä sodan jäljiltä maaperässä on miinoja ja muita räjähtämättömiä ammuksia. Taistelujen rapauttama infrastruktuuri on vaarallista, tiet ja sillat hyvin turvattomia.

Sinkkiarkuilla pelottelu ei ole tarpeen, mutta mahdollisuus, että muutama soturi saattaa sellaisessa palata kotiin, on avoimesti tuotava julki.

Tulevaa Libanonin operaatiota on jo ennen sen käynnistymistä luonnehdittu poikkeuksellisen vaativaksi. Vaikka Israelin armeijan ja Hizbollah-järjestön avoimet taistelut ovat tauonneet, riski avoimelle yhteenotolle on edelleen suuri.

Libanonin hallituksen armeija on miehittämässä maan eteläosan. Se toimii eräänlaisena etujoukkona ennen varsinaisten rauhanturvajoukkojen tuloa.

Lähi-idässä YK on ollut jatkuvasti läsnä. Sotivat osapuolet ovat tottuneet siihen. Edelleen hyvin kärjistynyt tilanne tuskin rauhoittuu ilman YK:n massiivista läsnäoloa. Iso, monituhantinen joukko luo uskottavuutta.

Pysyvään rauhaan on vielä pitkä matka, mutta pitkän ja vaikean prosessin käynnistämistä ei ole syytä viivyttää hetkeäkään.

Sotilaallisen kriisin ohella Lähi-idässä on hoidettavana myös mittava humanitaarinen avustusoperaatio sekä laaja ympäristökatastrofi. Etelä-Libanonissa moni asia on aloitettava taas kerran alusta.