Uutiset

Suomi korkealla WWF:n syntilistalla

Metsäteollisuus joutui taas kerran ilman omaa syytään syntipukiksi.

Ihmiskunnan ekologinen jalanjälki on Maailman luonnonsäätiön raportin mukaan jopa viidenneksen luonnon uusiutumiskykyä suurempi. Tämä johtaa WWF:n mukaan ainakin asteittain maapallon luonnonvarojen ehtymiseen.

Viesti on puhutteleva: tarvittaisiin kaksi ja puoli maapalloa, jos kaikki maapallon asukkaat tuhlaisivat samaa vauhtia kuin rikkaat eurooppalaiset.

Ekologinen jalanjälki lasketaan sen mukaan miten paljon maa-alaa tarvitaan tavaroiden ja palveluiden tuottamiseen sekä jätteiden ja päästöjen käsittelyyn. Myös hiilidioksidin sitomiseen tarvittava metsäala otetaan huomioon jalanjäljessä. Sekä yksilölle, kunnalle että valtiolle voi laskea omat ekologiset jalanjälkensä.

Suomi on sijoittunut WWF:n syntilistalla aikaisemminkin kymmenen kärkeen. Tällä kertaa Suomi on kuudentena 148 maan vertailussa.

Suomalaisten keskimääräinen ekologinen jalanjälki on 7 hehtaaria, kun maailmanlaajuinen keskiarvo on 2,2 hehtaaria.

Hämeenlinnalaistenkin ekologinen jalanjälki on laskettu. Se on suomalaisten keskimääräistä paljon ”parempi”: 3,4 hehtaaria.

Kaksi vuotta sitten Suomi sijoittui WWF:n vertailussa vieläkin huonommin, viidenneksi. Silloin jalanjälki oli 8,4 hehtaaria. Suunta on sentään hyvä, vaikka sijoitus onkin yhä hävettävän huono.

Pääasiallinen selitys Suomen kyseenalaiseen pistesijaan on metsäteollisuus. Lisäksi kylmät pohjoiset olosuhteet näkyvät energiankulutuksessa.

Metsäteollisuus joutui taas kerran ilman omaa syytään syntipukiksi.

Viivan alle jää julma luku, jos lasketaan paljonko suomalaista kohden hakataan ja käytetään puuta. Mitä se kertoo? Ei ainakaan mitään metsien uudistamisesta tai siitä miten hyvin suomalainen metsäteollisuus on hoitanut ympäristöasiansa: tuotanto on noussut, mutta päästöt ovat vähentyneet.

Suomalaisten tunnontuskat helpottuvat lisää, kun kansainvälinen vertailu tuodaan oikeisiin mittasuhteisiinsa ja otetaan huomioon, millainen mittari ekologinen jalanjälki oikeastaan on. Se on tutkijoiden kehittelemä, teoreettinen ja kiisteltykin tapa mitata luonnonvarojen kulutusta.

Hehtaarimäärien avulla saadaan parhaimmillaankin vain suuntaa siitä, missä maissa olisi syytä kiireemmän kaupalla järkeistettävä kulutustottumuksia.

Enemmän kuin aukottomasta maapallon maiden jakamisesta ”hyviin ja pahoihin” on kysymys terveellisestä herättelystä. Maailma tarvitsee WWF:n kaltaista omaatuntoa.

Amerikkalaisten olisi syytä katsoa kiireesti peiliin. Pohjoisamerikkalaiset ovat WWF:n vertailun mukaan varsinaisia rohmuja. Heidän ekologinen jalanjälkensä on peräti kymmenisen hehtaaria, kun afrikkalaiset ja aasialaiset jäävät alle 1,5 hehtaariin.

Kulutus ja myös hyvinvointi jakautuvat tavattoman epätasaisesti. Erityisen huolestuttavaa luonnon kestokyvylle on maailman väkirikkaimman maan Kiinan talouskasvu. Maapallolle olisi hyväksi, jos kiinalaiset eivät siirtyisi joukolla yksityisautoilijoiksi, vaan pysyisivät polkupyöräilijöinä.