Uutiset

Suomi menettää pelin halpamaille

Matkapuhelinten elektroniikan sopimusvalmistaja Flextronics aikoo lopettaa parisataa työpaikkaa Oulussa. Osien valmistus ja suunnittelu siirretään Aasiaan.

Yhtiö jatkaa kuluvan vuoden mittaan jo liiankin tutuksi tullutta sarjaa yhdessä monen muun alihankintayrityksen kanssa. Tuhansien ihmisten työt katoavat halpamaihin, suomalaistehtaat tyhjenevät. Suomalaisenkin mittapuun mukaan hyvin ansainneet, osaavat työntekijät joutuvat työttömiksi.

Talous-Sanomat kertoi tiistaisessa numerossaan jo pitkään tiedetyn tosiasian. Tuotannon siirto halpamaihin puolittaa yrityksen palkkakulut muutamassa vuodessa. Suomalaisen työn hinta ei enää ole kilpailukykyistä.

Lähes poikkeuksetta matkapuhelinalan valmistajat sanovat lähtönsä syyksi hakeutumisen lähelle markkinoita. On varmasti totta, että Kiinassa, Intiassa, Tyynenmeren alueella tai Etelä-Amerikassa kännykkämarkkinat ovat vasta käynnistymässä, menekkiennusteet ovat huikeita.

Mutta työvoimakustannusten erolla on varmasti merkitystä. Jos palkkakulut ovat leikkautuneet muutamassa vuodessa jopa 70 prosentilla, se on riittävä syy hakeutua halvan työvoiman maihin.

Niistä myös tuodaan entistä enemmän kulutuselektroniikkaa ja matkaviestimiä myös Suomeen ja muualle länsimaihin. Tavalliset, meilläkin suositut jokamiehen kännykkämallit on jo pitkään valmistettu muualla kuin Suomessa.

Maantieteellinen etäisyys on menettänyt merkitystään. Reaaliaikainen tietotekniikka on toimiva johtamisen, tuotekehityksen ja markkinoinnin työväline.

Suurten tavaramäärien rahtaaminen maasta toiseen on nopeaa ja edullista. Rahtikustannukset eivät hillitse tuotantolaitosten siirtoa, ne ovat tavaran loppuhinnassa sittenkin pieni tekijä.

Tehdasteollisuuden hakeutuminen halpamaihin ei ole yksin suomalainen ilmiö. Monet vanhat ja tunnetut eurooppalaiset autonvalmistajat ovat perustaneet tehtaitaan muun muassa Venäjälle, Turkkiin, Tsekkiin, Romaniaan, myös Kiinaan. Tuotekehitys ja markkinointi säilyy ainakin osittain yritysten kotimaissa.

On perusteetonta kuvitella, että tuotekehitystyö, uuden luominen, työllistäisi kaikkia Kiina-ilmiön pyörteisiin joutuneita. Työttömiksi jääneiden tehdastyöntekijöiden osaaminen ei riitä innovaatioihin.

Heidän uudelleen kouluttamisensa ei aina ole kovin yksinkertaista. Jo uuden ammatin valinta ja siihen kouluttautuminen edellyttää sekä työttömiltä itseltään että työvoimaviranomaisilta oikeita valintoja. Mistäpä kukaan osaa varmasti sanoa, millä alalla työvoimakato on seuraavana vuorossa.

Informaatioteknologia oli vuosia suomalaisen hyvinvoinnin kivijalka ja viennin lippulaiva. Paljon hyvää tehneestä it-huumasta ovat kuitenkin nyt ilmat pihalla. Massojen työllistäjäksi siitä ei enää ole.

On selvää, ettei Suomen työvoimakuluja saada koskaan halpamaiden tasolle. Se ei ole mahdollista. Uusien innovaatioiden ja kokonaisten tuotannonalojen löytäminen on nyt tähdellisempää kuin vuosiin.