Uutiset

Suomi pieni on ja pieneks jää

EU:n jäsenmaat ovat kukin vuorollaan vetovuorossa. Vuoden lopussa päättyvä puolen vuoden puheenjohtajuus on Suomen järjestyksessään toinen. Ensimmäinen sattui vuoteen 1999 ja tuleva kolmas kausi koittaa vuonna 2020. Väli kasvaa pidemmäksi, koska unioni on kaiken aikaa laajentunut.

Suomi on tyytyväinen kautensa tuloksiin. Näin luonnehti valtioneuvoston viestintäyksikkö. Arvio on jyrkän yksipuolinen ja perustuu Matti Vanhasen (kesk.) hallituksen käsitykseen.

Aivan yhtä auvoisia eivät ole eurooppalaiset arviot.

Matti Vanhanen on itse ollut Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana kaiken keskipisteessä, valtansa huipulla. Hänen tyylinsä on koko lailla erilainen kuin Suomen edellisen puheenjohtajuuskauden vetäjän, Paavo Lipposen (sd.), joka keräsi kehuja henkilökohtaisella panoksellaan. Vanhasta ei ole pidetty yhtä vakuuttavana, mutta se saa luvan jäädä omaan arvoonsa. Ei Vanhasen voi sanoa epäonnistuneenkaan.

Viime päivinä on ahkerasti kysytty: Mitkä ovat Suomen puheenjohtajuuskauden tulokset? Iso liuta EU-kokouksia on pidetty ja lukuisat EU:n uudistushankkeet ovat edenneet tai sitten olleet etenemättä.

EU:ssa vireillä olevien asioiden luettelo on loputon. Kuluneelta kaudelta jää unionimuistiin päällimmäiseksi Turkin EU-tien muuttuminen yhä kivisemmäksi. Vuonna 1999 jäsenyysneuvottelut päätettiin avata, mitä pidettiin oman aikansa suurena saavutuksensa. Se ei kuitenkaan tuolloin ollut erikoisesti puheenjohtajamaan ansio. Myöskään turkkilaisten itsepäisyyttä ei voi mitenkään panna Suomen piikkiin.

Suomella on päättyvän puheenjohtajuuden jälkeen tasan yhtä paljon valtaa EU:ssa kuin oli jo ennen viime heinäkuun alkua. Suomi on pieni ja pieneksi jää, vaikka EU:n suurten maiden päämiehet kävisivät kuinka lämpimästi kättelemässä ja kiittelemässä.

Suomelle niinkin läheisessä asiassa kuin suhteissa Venäjään on hyvin vaikea toimia oppimestarina, mikä sekin kävi ilmi syksyn kuluessa.

Valtapeli jyrää laajentuvassakin unionissa aivan samaan tapaan kuin aikaisemminkin. Jos Ranska, Saksa ja Iso-Britannia löytävät vähänkin toisensa, on pienten maiden paha pullikoida.

On myönnettävä rehellisesti, ettei puheenjohtajuuden tuloksien mittailussa yhden puolivuotiskauden perusteella ole järkeä. Tyylipisteitä tai kouluarvosanoja on turha jakaa, kun niillä ei ole merkitystä. Eivät ne tuo unionia edes lähemmäs kansalaisia.

Suurin osa puheenjohtajuudesta on kuolettavan tylsää puurtamista, kokousten ja päätösten valmistelua ja unionin lukuisten eri instituutioiden kuten parlamentin ja komission näkökantojen sovittelua yhteen.

Lähtökohdat ovat kerta kaikkiaan sellaiset, ettei liikoja voi odottaa. On surkuhupaisaa, että Suomen on odotettu muun muassa kääntävän Itämeren tilan parempaan suuntaan ollessaan EU:n ”vallankahvassa”.

Suomalaiset ministerit ja isopalkkaiset virkamiehet ovat olleet normaalia huomattavasti tiukemmilla. Toivottavasti työ on pitänyt virkeänä ja pontta riittää ponnistuksiin myös puheenjohtajuuskauden jälkeen.

Päivän lehti

25.1.2020