fbpx
Uutiset

Suomifilmi kohtaa Kauniit ja rohkeat

“Mukana on paljon epookkia, joukkoja ja lavasteita”, kuvailee Timo Koivusalo tuoreinta elokuvaprojektiaan, kirjailija Väinö Linnan romaanitrilogiaan Täällä Pohjantähden alla perustuvaa tuotantoa.

Lausahdus kiteyttää pelottavan hyvin ennakko-odotukset yhtälöstä Koivusalo + suomalaisen kirjallisuuden ja elokuvataiteen klassikko. Onhan Koivusalo Tuttu juttu -visailun juontamisen lisäksi tunnettu lähinnä tasapaksuista, pateettisista patsasteluelokuvista, joissa kuvitetaan edesmenneiden suomalaisten “suurmiesten” elämää.

Pohjantähti-spektaakkeli on kuitenkin ilmeisesti jonkinlaista jatkoa Koivusalon vuonna 2005 teattereihin saattelemalle musiikkielokuvalle Kaksipäisen kotkan varjossa. Romanttinen, huumoripitoinen tarina on kuvaavinaan Suomen sortovuosia. Ajallisesti ollaan jo lähellä Linnan tarinaa.

Huh. Huumoria, mahtipontista musiikkia – ja Täällä Pohjantähden alla?

“Pyhäinhäväistys”, kommentoi kollega.

Väinö Linnan perikunnan päätös antaa Pohjantähden oikeudet Timo Koivusalolle on valtaisa pettymys, vaikka tunteelliset reaktiot sivuutettaisiinkin. Liian tuoreet tulkinnatko pelottivat?

Jos tarina kerran pitää filmata uudelleen, niin olisi ollut mielenkiintoista nähdä tulkinta, joka ei Koivusalon tapaan sekoittaisi vanhojen suomifilmien kirjakielistä, jäykkää replikointia Kauniit ja rohkeat -sarjasta tuttuun toisen selälle puhumiseen.

Kiinnostavaa on sekin, että Linnan perikunta kielsi viime elokuussa arvostettua Ykspihlajan työväennäyttämöä esittämästä Täällä Pohjantähden alla -näytelmää. Esitys olisi valmistunut teatterin satavuotisjuhlanäytännöksi tänä vuonna.

Syyksi perikunta ilmoitti sen, että Linnan teksteihin perustuvia näytelmiä esitetään “niin paljon, että tilannetta on syytä rauhoittaa”. Kappas vain.

Täällä Pohjantähden alla sopii kesäteatteriin hyvin. KOM-teatteri sai luvan esittää näytelmän viime kesänä ja sai siitä hyvät arviot.

Toivottavasti elokuvahanke ei nyt ole syy rauhoittaa Pohjantähden esittämistä näyttämöllä kokonaan. Tulkinnat ovat olleet järjestään raikkaampia kuin Koivusalon massiiviset leffaprojektit epookkeineen ja lavasteineen.

Kotimainen elokuva voi nykyään melko paksusti, mutta näkyvimmin esiin pusketaan valitettavasti juuri suurmiespatsasteluja ja muita myyviksi aavisteltuja aiheita. Sota on yhä varma nakki tukirahan saamiseksi.

Elokuvakriitikko Heikki Ikonen valitteli perjantain Hämeen Sanomissa, kuinka tietyt lajityypit ovat aina edustettuina. Ikonen käsitteli populaarimusiikkiin liittyviä elokuvia, jollaisia Suomen vajaan parinkymmenen vuotuisen pitkän elokuvan joukkoon mahtuu ainakin yksi.

Mutta niinpä näkyy olevan kiintiöpaikka Koivusalon spektaakkelille ja parille kotimaiseen romaaniin perustuvalle tuotoksellekin. Mutta no, Koivusalo on ainakin saanut varmistetuksi itselleen hommia pariksi vuodeksi.

marika.riikonen@hameensanomat.fi

Menot