Uutiset

Suomifilmin maaseutu löytyy Kanta-Hämeestä

Elokuva-alan moniottelija Peter von Bagh on kiinnostunut kaikista leffoja liippaavista ilmiöistä – kuten puista. Elokuvasta parikymmentä kirjaa kirjoittanut ja tohtoriksi väitellyt Taideteollisen korkeakoulun professori saapuu Euroopan rakennusperintöpäivänä, torstaina 8. syyskuuta, Hämeenlinnaan. Hän puhuu Wetterhoffilla aiheesta ”Puistot ja maisemat sellaisina kun elokuva ne esittää ja kuvittelee”.

Miksi elokuvien puistoihin pitäisi kiinnittää huomiota?

– Elokuvissa on juttuja, jotka eivät avaudu muuten kuin puutarhojen tai puistojen avulla. Viheralueet ovat yhteiskunnan ja ihmisen unelman tiivistymiä. Luonnontiloissa ratkotaan ihmisenä olemisen perusongelmia. Puistonäkymät ovat myös aikamatkoja esimerkiksi 1900-luvun alkuun.

Miten Kanta-Hämeen luonto näkyy suomalaisissa elokuvissa?

– Kanta-Häme on maisemana ratkaiseva. Suomalaisen elokuvan maaseutu perustuu ennen kaikkea kantahämäläisiin maisemiin.

Ovatko elokuvat todella vallanneet koko elämänne?

– Valitettavasti (nauraa). Olisi ollut kiva tirkistää elämänkin puolelle.

Tarina kertoo, että teillä on kotonanne elokuvia jopa kylppärissä.

– Onhan niitä joka paikassa, joskaan ei keittiössä ja kylpyhuoneessa. Voisi kyllä olla, jos niihin naulattaisiin hylly.

Missä piilee elokuvan taika?

– Elokuvassa yhdistyvät kaikki mahdolliset asiat. Erilaiset elämänilmiöt ja kaikkien taiteiden ominaisuudet. Silti elokuvalla on täysin omat taiteelliset ominaisuutensa. Elokuvassa on loputtomasti kiintopisteitä. Esimerkiksi puutarhat ovat yksi, yksi vain. Elokuvan pienen detaljin voi suurentaa kokonaiseksi maailmaksi. Elokuva on kummallinen prisma.

Olette julkaissut parikymmentä elokuvaa käsittelevää kirjaa. Voiko elokuvasta sanoa kaiken?

– Ei voi, mutta minua kiinnostaa sanoa mahdollisimman paljon. Elokuvan historia on vasta sata vuotta vanha. Se on vielä yhden ihmisen joten kuten hallittavissa. Elokuvasta ei voi nähdä tarpeeksi eikä riittävästi – mutta sinne päin voi nähdä. Minua kiinnostaa suurten kokonaisuuksien tekeminen.

Millaisia projekteja teillä tällä hetkellä on kesken?

– Kirjoitan parhaillaan kirjaa elokuvatähdistä. Suomalaiset näyttelijät tulivat käsitellyiksi edellisessä kirjassa, joten nyt keskityn ulkomaalaisiin tähtiin.

Teillä on paljon titteleitä: elokuvajuhlien festivaalijohtaja, tohtori, professori, kirjailija ja niin edelleen. Miksi haluaisitte itseänne kutsuttavan tässä haastattelussa?

– Ihan miksi vain. Itse pidin tittelistä doctor of nothing, kunnes minusta tuli tohtori. Minua on huvittanut vuosikausien pokkailu tohtorien edessä. Tittelillä ei ole mitään merkitystä; kaikenlaisia pellejä nousee esiin muka asiantuntijoina. Katson välttyneeni pelleilyltä, kun väittelin tohtoriksi vasta nyt.

– Suomalaisten auktoriteettiusko on hurja. Se on yksi masentavimmista ilmiöistä. Uskon sen olevan tsaarinvallan perua, enemmän aasialaista perua kuin suomalaista.