Uutiset

Supon ex-päällikkö: Tiedot Rauma-Repolan sukelluspalloista hukattiin Pentagonissa

Supon ex-päällikön elämäkerrassa valotetaan tapahtumia muun muassa vientirajoitusten ja idänkaupan osalta.
Toimittaja Pekka Ervastin ja eduskunnan pääsihteerin tehtävästä eläkkeelle jääneen Seppo Tiitisen uutuuskirjassa "Tiitinen –Vakoilijoita ja veijareita" kerrotaan muun muassa idänkaupan korruptiosta 1980-luvulla.

Huipputeknologian vientiä Neuvostoliittoon yritettiin rajoittaa 1980-luvulla Yhdysvaltojen luoman vientirajoitusjärjestelmän avulla. Suojelupoliisi (Supo) pyrki Suomessa estämään, että suomalaisia yrityksiä ei hyödynnettäisi läntisen huipputeknologian siirtämiseksi rautaesiripun taakse.

Toimittaja Pekka Ervastin ja eduskunnan pääsihteerin tehtävästä eläkkeelle jääneen Seppo Tiitisen keskiviikkona julkaistussa uutuuskirjassa ”Tiitinen –Vakoilijoita ja veijareita” kerrotaan, että aina tieto teknisistä innovaatioista ei tavoittanut amerikkalaisia ajoissa, vaan tiedonkulku takkusi.

Näin kävi Rauma-Repolan kehittämien sukelluspallojen kohdalla, joilla saattoi päästä jopa 6 000 metriin saakka. Kirjan mukaan venäläiset kiinnostuivat sukelluspalloista nopeasti.

CIA tuli väliin

”Seos mahdollisti sukelluspallot, joilla saattoi päästä jopa 6000 metriin, syvyyteen, jossa sijaitsivat mannertenvälisten ohjusten valvontalaitteet. Tietysti venäläiset halusivat oitis tilata sellaisen vehkeen”, Tiitinen kertoo kirjassa.

Keskiviikkona Tiitinen kertoi Lännen Medialle, että sukelluspallojen valmistaja Rauma-Repola oli ottanut yhteyttä Yhdysvaltain puolustusministeriö Pentagoniin hyvissä ajoin.

– Ne paperit hukkuivat ilmeisesti Pentagoniin. Rauma-Repola oli kysynyt ihan korrektisti, että miten asiassa menetellään. Vuosiin ei ollut tullut mitään tietoa, Tiitinen muistaa.

Kirjan mukaan asiasta aiheutui sählinki, jota setvittiin muun muassa CIA:n edustajan kanssa Uudellamaalla sijaitsevalla Suomen ulkoministeriön valtiosihteerin kesähuvilalla.

Idänkauppa kuriin

Idänkauppaa tehneiden suomalaisten suuryritysten korkeimmalle johdolle järjestettiin tammikuussa 1985 Helsingissä tilaisuus, jossa listattiin kiellettyjä tapoja kauppojen vauhdittamiseen. Suojelupoliisin (Supon) silloisen päällikön Seppo Tiitisen tilaisuutta varten laatimassa muistiossa kiellettiin muun muassa rahalahjojen, timanttien, turkiksien ja kultaesineiden jakaminen liikelahjoina.

Kirjan mukaan idänkauppaan liittyi korruptiota esimerkiksi prosenttisopimuksissa. Niissä suomalainen yritys laskutti neuvostoliittolaiselta tilaajalta ylihintaa, joka maksettiin kaupoissa auttaneelle venäläiskonsultille tai välimiehelle.

Tiitinen kertoo kirjassa, että suomalaiset jakoivat myös vuolaasti erilaisia kohteliaisuus- ja voitelulahjoja neuvostoliittolaisille. Ne täyttivät määrän ja arvon perusteella lahjuksen tuntomerkit.

”Maan tavaksi oli muotoutunut, että kun neuvostoliittolainen delegaatio saapui junalla Helsinkiin vuosittaisiin tavaranvaihtoneuvotteluihin, jo asemalla suomalaiselle osapuolelle ojennettiin lista tavaroista, jotka olisi hyvä löytyä viikon päästä junasta, kun kotiinpaluun aika koittaisi”, Tiitinen kertoo kirjassa.

Suunnitelman ”kurinpalautus- ja informaatiotilaisuudesta” hyväksyi presidentti Mauno Koivisto. Kirjassa kerrotaan, että hän oli keskustellut idänkaupan tilanteesta Tiitisen kanssa.

Yrityksistä informaatiotilaisuudessa olivat paikalla esimerkiksi Kemira, Kone, Tampella, Neste, Wärtsilä, Valmet, Nokia, Rauma-Repola ja Enso-Gutzeit.

”Koiviston tahdon mukaisesti ilmoitin, että kaikki paikalla olevat herrat merkittäisiin pöytäkirjaan ja se toimitettaisiin presidentille. Presidentti tulisi jatkossa vertaamaan allekirjoittaneiden ja heidän firmojensa käytöstä tilaisuudessa ilmoitettuihin, toivottaviin menettelytapoihin”, Tiitinen kuvaa kirjassa tilaisuuden kulkua.

Kirjan mukaan meno idänkaupassa rauhoittui ajan myötä ja korruptio saatiin kuriin informaatiota jakamalla.

Tiitisen lista

Kirjassa kerrotaan myös tapaamisesta, jossa Presidentti Mauno Koivisto sai nähtäväkseen Tiitisen listan eli Länsi-Saksan tiedustelupalvelulta BND:ltä saadun vihjelistan. Tiitinen esitteli listaa Koivistolle heinäkuussa 1990 Kultarannassa. Myöhemmin asiakirja nimettiin julkisuudessa Tiitisen listaksi.