Uutiset

Surkeaa optiosönkötystä

Fortumin ja Nesteen optiot posauttivat pommin. Asia on vakava, silti pyykinpesussa on surkuhupaisia piirteitä.

Kuka on optioista vastuussa? Ei kukaan. Optioista päätti joukko maan huippupoliitikkoja, mutta heistä ei ole kuin kaikenkarvaisten meriselitysten jakajiksi. Tyyli on lasten hiekkalaatikolta tuttu ”en minä vaan toiset”.

Eivät poliitikot poikkeavaa ihmisrotua edusta. Kun autoilija ajaa autonsa rusinaksi, vika on autossa, kelissä tai vähintään mussuttavassa muijassa, mutta ei maailman parhaan kuskin ajotaidossa.

Optiosönkötyksessä pätee toinenkin sääntö: mitä suurempi moka, sitä levottomammat selitykset.

Tällä kertaa hakusessa on peräti 500 (500 000 000) miljoonan euron selitys.

Pisimmälle itsekriitikissä on päässyt optioiden keskeinen järjestelijä, entinen kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre (sd.), joka myöntää olleensa tekemässä väärää päätöstä.

Poliitikkojen keinot ovat kortilla. Tästä kertoo selittelyn lisäksi idea, että optioiden piiriin kuuluvien tulisi vapaehtoisesti luopua osasta optioita.

Naurettava heitto.

Kuka suomalainen olisi valmis luopumaan miljoonista, joista on tehty asianmukainen sopimus? Ei kerta kaikkiaan kukaan.

Miksi sitten vaaditaan toisilta sellaista, mihin kukaan meistä ei suostuisi? Omaa rahaansa muille jakavaa sanotaan muuten hölmöksi…

Kun on housussa, pitäköön Fortumin ja Nesteen 350 onnellisen joukko sen, mikä heille on kultaisella tarjottimella kumartaen kannettu.

Aivan varmasti Fortumin toimitusjohtajan Mikael Liliuksen 12 miljoonan euron optiopotti on järjettömän iso. Kenenkään työpanos ei voi olla millään mittarilla tuollaisen jättimäisen setelikasan arvoinen.

Mutta turhaan Liliusta ja muita optio-onnellisia on tuijottaa ja grillata. Miksi porukan olisi pitänyt kieltäytyä aikanaan palkasta?

Sillä ei ole lopulta väliä, onko Liliuksen potti 12 vai poliitikkojen ruikutuksen seurauksena 10 miljoonaa euroa.

On harhaista väittää, että kansa on taas vain kateudesta kankeana. Ajalle on tyypillistä, että käsitteet oikeasta ja väärästä haudataan kateuden tai jonkun muun raadollisen selityksen alle.

Kysymys ei nyt ole kateudesta vaan oikeudenmukaisuudesta, ei rikastumisesta sinänsä vaan tavasta, jolla optio-onnelliset rikastuvat.

Juuri tästä syystä olisi viimeistään paikallaan miettiä, kuinka koko optiosysteemi istuu suomalaiseen yhteiskuntaan.

Suuret herrat sitoutetaan johtotehtäviin ja tulokseen optioilla, tavallisen työntekijän asia on sitoutua työhönsä, vaikka hänen palkkansa kustannustehokkuuden nimissä laskisi.

Ei tällainen malli istu yhteiskuntaan, jossa edelleen vannotaan yhteisvastuun nimeen. Työtä ja tulosta tekee koko yritys, ei yksin toimitusjohtaja esikuntineen!

Vallan kumma on väite, ettei tuontitavarana Suomeen rantautetuille optioille olisi vaihtoehtoa.

Miksi palkan pitää riittää työntekijöille, mutta ei johtajille?