Uutiset

Suunta kohti paikallista sopimista

Työministeriön kansliapäällikkö Markku Wallin (sd.) sysii työmarkkinajärjestöjä uudistuksiin. Wallin esittää Helsingin Sanomien haastattelussa, että keskusjärjestöjen pitäisi päättää keskenään paikallisesta sopimisesta. Hän siirtäisi palkankorotukset kokonaan yritysten ja niiden työntekijöiden sovittavaksi. Kansliapäällikkö esittää työpaikoilla sovittavaksi myös tuottavuuteen, työhyvinvointiin ja koulutukseen liittyvät asiat.

Sopimuskäytäntöä on arvostellut myös Elinkeinoelämän keskusliitto EK. Sekin on tämän tästä vaatinut tuloneuvottelujen viemistä kentälle eli yrityskohtaisiksi. EK:n kanta on vahvasti periaatteellinen, järjestö ei ole mennyt kovinkaan pitkälle yksityiskohtiin. Toistuvien viestien sävystä voisi päätellä, että EK haluaa palkkojen joustavan alaspäin, kun yrityksillä menee huonosti. Sitä, että vahvojen taseiden aikana joustot toimisivat myös työntekijöihin suuntaan palkankorotuksina tai bonuksina, EK ei ole vaateissaan esittänyt.

Paikallisesta sopimisesta on Suomessa puhuttu jo pitkään. Keskustan viime vuosituhannen lopulla markkinoima työreformi sai tylyn vastaanoton eikä puolue ole ohjelmaansa sittemmin esiin nostanut.

Joitakin siihen sisältyneitä elementtejä, kuten tuore Wallinin esitys, on kuitenkin edelleen keskustelussa.

Paikallista sopimista ovat vastustanneet ohjelmallisesti palkansaajien keskusjärjestöt. Ne haluavat pitää langat käsissään eivätkä ole pilkkomassa valtaansa ja murentamassa asemaansa. Keskitettyjen sopimusten maailmassa niiden rooli onkin keskeinen.

Järjestöjen näkökulmasta olisi enemmän kuin kiusallista, jos palkoista ja muista työehdoista sovittaisiin alusta loppuun asti yrityksissä. Niiden jäsenet saattaisivat kyseenalaistaa liittojen olemassaolon oikeutuksen. Mihin liittoja enää tarvitaan?

Paikallisessa sopimusjärjestelmässä pääluottamusmiehen ja ammattiosaston rooli korostuisivat entisestään. Myös työnantajapuolelta vaadittaisiin panostusta ja taitoa neuvotella ja sopia. Keskitetyissä tuloratkaisuissa asiat on pureskeltu kolmikantaisesti tupopöydässä ja sopimukset soveltamisohjeineen on tarjoiltu valmiina työpaikoille.

Kansliapäällikkö Wallin rohkaisee haastattelussaan työnantajia aktiiviseksi ulkomaisen työvoiman rekrytoinnissa. Hän suosittelee keinoiksi muun muassa asuntojen hankintaa ja kielikoulutusta maahanmuuttajille. Hän ei pidä tarpeellisena jatkaa työvoiman vapaata liikkumista rajoittavaa siirtymäaikaa. Keväällä päättyvä siirtymäaika koskee uusien EU-jäsenmaiden kansalaisia.

SAK-taustaisen sosiaalidemokraatti Wallinin päätä tuskin pelkästään silitetään ammattiyhdistysliikkeessä. Keskeisellä paikalla oleva virkamies ei pelkkää kiitosta voi odottaakaan. Hän näkee työelämän kärjistymässä olevat ongelmat laajemmin kuin ahtaasta ja rajoittuneesta etujärjestön näkökulmasta.