fbpx
Uutiset

Suuret opetusryhmät käyvät kalliiksi

Lastenneurologit puuttuivat viime viikolla asiaan, jonka opettajat ja vanhemmat ovat tienneet jo pitkään. Lääkäreiden mukaan suuret opetusryhmät yksiselitteisesti lisäävät lasten oppimisvaikeuksia.

Tästä asiasta muun muassa erityisopettajat ovat puhuneet kauan. Lastenneurologit näkevät asian omilla työpaikoillaan: esimerkiksi Oulun yliopistollisessa sairaalassa jo yli puolet uusista lasten neurologisista lähetteistä liittyy oppimisvaikeuksiin.

Lastenneurologian professori Heikki Rantala arvioi, että oppimisvaikeuksia on noin 10 prosentilla lapsista, ja heidän määränsä on kasvanut 1990-luvun alun laman jälkeen koko ajan.

Isossa ryhmässä opettaja ei ehdi varmistaa, että jokainen oppilas pysyy mukana. Oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi on usein levoton ja häiritsee muuta luokkaa, jolloin muidenkin oppiminen vaikeutuu.

Moni oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi ja nuori pärjäisi pienemmässä ryhmässä. Rantalan mukaan ryhmässä saisi olla enintään viisi tai kuusi oppilasta, jos joukossa on oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi. Nykyisin oppilaita on alaluokkien opetusryhmissä yleensä ainakin parikymmentä, eikä helpotusta taida olla tulossa.

Kuntien valtuustoissa koulujen resursseja ja myös ryhmäkokoja pohditaan säännöllisin väliajoin, yleensä ainakin budjetin teon yhteydessä. Tällöin lähes takuuvarmasti joku päättäjistä alkaa muistella oman lapsuutensa koululuokkia, joissa oli jopa 40 oppilasta. Viesti on, että silloinkin pärjättiin, miksei siis nyt.

Totta onkin, että luokat olivat isoja, mutta pärjääminen taisi olla eri asia. Jos joku ei pysynyt kärryillä, hän sai rauhassa jäädä jälkeen. Ongelma ei ollut opettajan eikä opetusmenetelmien vaan vähälahjaisen oppilaan. Töitä taas riitti niillekin, jotka sinnittelivät koulunpenkillä vain pakollisen kansakoulun.

Niistä ajoista sekä koulumaailma että yhteiskunta ovat muuttuneet. Nykyään jokaisen koululaisen täytyy suoritutua yhdeksänvuotisesta peruskoulusta ja sen jälkeen seuraa melkein pakollinen toisen asteen koulutus.

Oppimisvalmiuksien pitäisi riittää jopa elinikäiseen oppimiseen, joten on tärkeää, että koulutaipaleelle saa mahdollisimman hyvän alun. Jos oppiminen on tervanjuontia, siitä kärsii lapsi itse ja osansa saavat myös luokkakaverit.

Suuria opetusryhmiä perustellaan kunnissa rahapulalla. Tällaiset perustelut ovat kuitenkin täysin kestämättömiä, sillä pieni säästö yhtäällä aiheuttaa suuret kustannukset toisaalla.

Kun koulutoimessa säästetään, tehdään samalla isoa laskua terveydenhuollon puolelle. Lasten tutkiminen ja kuntouttaminen erikossairaanhoidossa on kallista. Oppimisvaikeuksia voitaisiin tutkia ja hoitaa halvemmalla perusterveydenhuollossa eli terveyskeskuksissa, mutta niissäkään resurssit eivät riitä, kun täytyy säästää.

Lopputulos on se, että kaikki tämä säästäminen tulee kalliiksi paitsi kunnille myös lapsille.

sari.oksala@hameensanomat.fi

Menot