Uutiset

Suuri radiomullistus

Radio City oli se kanava, joka meni lopulta liian pitkälle.

Maan suurin yksityinen radiotoimija SBS Finland Oy halusi syksyllä 2003 tuoda suositun Iskelmä-ketjunsa myös pääkaupunkiseudulle. Vapaita taajuuksia tai toimilupia ei kuitenkaan ollut, joten yrityksessä päädyttiin samaan ratkaisuun kuin Suomessa yleensäkin näissä tilanteissa.

Iskelmä aloittikin Helsingissä Radio Cityn taajuudella ja toimiluvalla. Samalla 18-vuotias stadilainen rock-kanava City laajeni puolivaltakunnalliseksi radioksi, kun se siirtyi toimimaan talousvaikeuksissa olleen urheiluradio Sport FM:n taajuuksilla ja toimiluvilla.

Jos toimilupia ja lakia olisi luettu niin kuin ne oli kirjoitettu, ei minkään tästä olisi pitänyt olla mahdollista. Lupaehtojen kiertämistä oli kuitenkin aina katsottu läpi sormien. Mutta vain tähän asti.

SBS Finlandin toimitusjohtaja Leena Ryynänen ymmärtää niitä, jotka tuohtuivat operaatiosta.

– Eihän tuollaisen järjestelyn pitäisi ollakaan missään tapauksessa mahdollinen, Ryynänen sanoo.

Alan yllätykseksi samaa mieltä olikin myös silloinen liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen (sd.) ja siksi nyt saadaan jännittää, mitkä radiot saavat jatkaa ensi vuonna. Ja miten tiukoilla lupaehdoilla.

Määräaika uusien toimilupien anomiselle päättyy ensi tiistaina kello 13.

Leena Ryynänen ei kuitenkaan kadu, sillä lupaehtojen venyttämisellä saatiin Iskelmä pääkaupunkiseudulle ja City maakuntiin. Kuuntelijamäärät kasvoivat ja kanavista tuli kiinnostavampia mainostajille. Ja vain mainostajat pitävät mainosradiot äänessä.

Ministeriö haluaa paikallisuutta ja laatua
Liikenneministeriö päättää kevään aikana, miten yhden valtakunnallisen, yhdeksän puolivaltakunnallisen ja kymmenien paikallisten radiolupien käy.

Tällä lupakierroksella radioilta vaaditaan paikallisuutta, erikoistumista ja laatua, mitä ikinä ne sitten tarkoittavatkin. Toimilupien noudattamista aiotaan myös valvoa aikaisempaa tarkemmin.

Aihetta tarkkuuteen olisi ollut jo kymmenen vuotta sitten, jolloin ainoa valtakunnallinen mainosradio Radio Nova sai lupansa.

Tuolloin hallitus taipui myöntämään halutun valtakunnallisen toimiluvan kolmen suurimman puolueen osittain omistamalle Suomen Uutisradiolle. Ajatuksena oli, että uutiskanava kilpailisi etenkin Ylen Radio Suomen kanssa.

Toisin kävi.

Radio Nova aloittikin kaikkien yllätykseksi musiikkivetoisena kanavana ja laaja uutistarjonta supistui MTV3:n tuottamiksi muutaman minuutin sähkeuutislähetyksiksi.

Se ei kuitenkaan vaikuttanut kanavan suosioon. Paikallisradioiden hinnalla valtakunnallista mainontaa tarjonnut Nova pääsi lohkaisemaan ison osan muiden kaupallisten radioiden kuuntelijoista ja mainosmarkoista.

Vaikka radio toimi lupaehtojensa vastaisesti, on se saanut jatkaa toimintaansa.

– Olen käyttänyt Radio Novaa usein esimerkkinä suomalaisesta toimilupajärjestelmästä ja se on herättänyt suurta hämmästystä ulkomaisten kollegoiden keskuudessa. Monet ovat sanoneet, että tuollainen vedätys ei olisi ollut mahdollinen missään muualla, Tampereen yliopiston tutkija Marko Ala-Fossi sanoo.

Musiikkia massoille vai paikallista pienyleisölle?
Paikallisuuden lisääminen ketjuradioissakin on noussut yhdeksi avaintavoitteista uusia radiolupia jaettaessa. Kaupallisen radion vaikutusvaltaisin henkilö, SBS Finlandin toimitusjohtaja Leena Ryynänen toivoo, että liiallinen idealismi ei ottaisi valtaa.

-Vuoden alussa ministeriö tutki radioiden ohjelmatarjonnan monipuolisuutta, mutta lisäksi kannattaisi myös katsoa kuulijalukuja. Niistä näkisi mitä radiosta oikeasti kuunnellaan.

Ryynäsen painajainen olisi tilanne, jossa valtaosa nyt ketjuilla olevista luvista annettaisiin pienille paikallisille toimijoille.

-Hakemusta täytettäessä olisi mukava tietää, millaista paikallisuutta meiltä nyt odotetaan. Onko se sitä, että studio on jossain tietyssä maantieteellisessä paikassa vai voidaanko paikallista sisältöä tehdä jostain muualtakin, Ryynänen kysyy.

Hänen mukaansa yksi toimitus pystyy tuottamaan monia paikallisia sisältöjä valtakunnalliseen ohjelmavirtaan.

– Kellään ei ole varaa harrastaa tappiollista radiotoimintaa. Jos liiketoiminta vaatii lisää paikallisuutta niin sitten sitä lisätään.

Myös taajuussuunnitelmat saavat huutia.

-En tiedä puuttuuko Viestintävirastolta muutosvalmiutta, mutta teknisesti Suomeen olisi nyt ollut mahdollista luoda toinen valtakunnallinen verkko kilpailemaan Novan kanssa sekä useita uusia paikallisia taajuuksia. Nyt näitä mahdollisuuksia ei käytetty, Ryynänen harmittelee.

SBS:n asemia ovat musiikkipainotteiset Kiss-, City- ja Iskelmä -ketjut. Lisäksi yhtiöllä on paikalliskanavia Tampereella, Turussa, Oulussa ja Jyväskylässä. Kissin ja Iskelmän lisäksi SBS anoo The Voice -tv-kanavalleen myös radiolupaa sekä suunnittelee kokonaan uutta rock-kanavaa.

Päätyi liikenneministeriö millaisiin ratkaisuihin tahansa, niin Leena Ryynänen ei usko että Suomen radiotilanne näyttää kahden tai kolmen vuoden päästä kovin erilaiselta kuin nyt.

– Vesi löytää aina uomansa. Kuuntelijat pysyvät samoina ja radioiden on muovauduttava heidän mukaansa, ei toisin päin, Leena Ryynänen sanoo.

Formaattina vahva paikallisuus
Ketjuradioiden vastapainoksi usein kuvatun Radio Helsingin päätoimittaja Paula Salovaara luottaa radionsa jatkoon.

-Meillä paikallisuus käsitetään laveasti. Käymme valtuustossa, keskusteluohjelmissa puhutaan kaupungin asioista ja me haluamme olla aktiivinen keskustelunherättäjä, Salovaara sanoo.

Salovaaran mukaan kaikkien lupien paneminen katkolle tuo kaivattua selkeyttä alalle, mutta hän kummastelee lyhyttä lupakautta.

– Uutta asemaa lanseerattaessa viisi vuotta on lyhyt aika. Olisi ehkä ollut parempi rauhoittaa tilanne kymmeneksi vuodeksi.

Salovaara kittää liikenneministeriön lupausta valvoa toimilupaehtojen täyttymistä.

– Jos radio saa toimiluvan jollakin tietyllä perusteella, niin on saletti, että sen toteutumista pitää seurata. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.

Salovaaran vuonna 2000 perustama ja nykyisin Helsingin Sanomien omistama kanava toimii hyvin pitkälle samoin kuin ensimmäiset paikallisradiot 20 vuotta sitten. Ohjelmavirran sijaan kanavalla kuulee yksittäisiä ohjelmia ja musiikin valitsee toimittaja, ei soittolista. Äänessä on viikon aikana nelisenkymmentä toimittajaa, mutta täysipäiväisiä työntekijöitä on vain neljä.

Paula Salovaara kummastelee radion toimintatapojen kummastelijoita.

– Me vain teemme radiota niin kuin sitä on aina tehty.

Radio Helsingin tapa ei ole halvin mahdollinen, mutta Salovaara uskoo, että korostettuun paikallisuuteen ja ammattitaitoiseen toimitustyöhön perustuva konsepti voisi toimia ainakin isoimmissa kaupungeissa.

Radio Helsinki ei ole aikeissa hakea lupaa Turkuun tai Tampereelle. Sielläkin voi Helsinkiä kuulla internetistä.

Radioiden jako kahteen
Marko Ala-Fossi aloitti työskentelyn radiossa aivan paikallisradioiden alkuaikoina 1980-luvulla ja nykyisin hän toimii radiotyön tutkijana Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella.

Radioiden laatukäsityksistä väitöskirjansa tehnyt Ala-Fossi on laatinut oman mallinsa, jossa radiot jaettaisiin kahteen kastiin.

Paikalliset, toimitettua ohjelmaa tai muuta erikoissisältöä tuottavat asemat voisivat edelleenkin saada taajuuden ilmaiseksi. mutta lupaehtojen täyttymistä seurattaisiin tarkasti ja lipsuminen veisi taajuuden.

Toisena ryhmänä olisivat kaupaliset radiot, jotka voisivat tarjouskilpailulla vuokrata haluamansa taajuudet. Näin taattaisiin sekä radioiden monipuolisuus että mahdollisuus liiketoimintaan.

– Paikallisuus ei ole itseisarvo, enkä usko, että tässäkään mallissa palattaisiin takaisin 1980-luvulle, jolloin kaiken piti olla paikallista. Ehkä se kuitenkin parantaisi hieman tätä nykytilannetta, jossa paikallisradioista on tullut vain ketjujen releointiasemia.

Ala-Fossin mukaan mallia voitaisiin hakea muista Pohjoismaista, joissa toimii vireitä kaupunki- ja kaupunginosaradioita. Ne täydentävät paikallista viestintäkenttää paikallislehtien lisäksi.

Sopivalla taajuusjaolla pienitehoiset asemat eivät edes merkittävästi vähentäisi muiden asemien määrää.

– Radiotaajuudet ovat kuitenkin rajallinen luonnonvara ja jotenkin ne pitäisi saada jaettua reilusti. (HäSa)

Paula Salovaara, Radio Helsinki

Leena Ryynänen, SBS Finland.

Analogiradio digimaailmassa
Nykyinen FM-radiojärjestelmä voi hyvinkin olla viimeinen vuosikymmeniä kestävän suosion saanut lähetysjärjestelmä.

Radiotaajuuksia tuhlailevan analogisen radion manttelinperijäksi on tarjolla lukuisia teknologioita, ja alan kehitystahdin vain kiihtyessä saatetaan pian olla tilanteessa, jossa radio ei siirrykään vain yhteen uuteen lähetysjärjestelmään, vaan lähetyksiä levitetään useita jatkuvasti uudistuvia jakeluteitä pitkin.

Kaupallisilla radioilla suurin motiivi uudistuksiin liittyy mahdollisuuksiin tarjota jopa yksittäisille kuuntelijoille kohdistettuja mainoksia ja maksullisia lisäpalveluita, kuten pelejä tai soittoääniä.

Suomessa vuonna 1996 aloittaneen DAB-digiradiojärjestelmän piti korvata perinteinen radio kokonaan juuri näinä vuosina. Toisin kuitenkin kävi, kun vastaanottimien puutteessa koko järjestelmä vanheni käsiin ja Yle lopetti lähetykset.

Ruotsissa ja Norjassa digiradiolla menee vain hieman paremmin, mutta Englannissa DAB on lyönyt läpi ja osoittautunut suosituksi, kun vastaanottimien hinnat ovat halventuneet.

Radio televisiosta vai satelliitista?
Digitelevision mukana tulee jo muutama digitaalinen radiokanava. Koska lähetysjärjestelmää ei ole varsinaisesti suunniteltu tähän käyttöön, ovat vastaanottimina toimivat digiboksit isoja ja paljon virtaa kuluttavia. Lisäksi vastaanotto on mahdotonta jo 50 kilometrin tuntinopeudella liikuttaessa.

Järjestelmästä onkin kehitetty kevennetty versio kännyköihin ja muihin liikkuviin laitteisiin. Nokiavetoinen DVB-H kilpailee kuluttajien ja verkko-operaattoreiden sieluista Koreassa jo mobiililähetykset aloittanutta DMB-järjestelmää vastaan.

Yhdysvalloissa, Japanissa ja Koreassa ovat aloittaneet myös maksulliset satelliittiradiot. Niiden kilpailijaksi on esitetty digitaalisia lyhytaaltolähetyksiä.

Kuuntelija on oma tiskijukkansa
Radioiden pahimpia kilpailijoita ovat kannettavat mp3-soittimet, joihin mahtuu tuhansia tunteja musiikkia ilman mainoskatkoja.

Suosiotaan ovat kasvattaneet myös podcastit eli netissä jaettavat radio-ohjelmat, jotka voi kuunnella omalla soittimella milloin haluaa. Yle ja monet muut radioasemat ovat lähteneet mukaan trendiin jakamalla ohjelmiaan internetissä.

Radiomaisten nettiradioiden lisäksi tietokoneen ääressä viihtyvälle musiikin ystävälle on tarjolla Pandora.comin ja Last.fm:n kaltaisia ilmaisia palveluita, joissa voi räätälöidä pelkkää itselle mieluisaa musiikkia soittavia henkilökohtaisia radioasemia.

Hitlerin kupla ja Armstrongin FM
Jatkuvasti uudistuvien teknologioiden maailmassa saattaakin piillä vanhan FM-radion mahdollisuus. Tavallisia radiovastaanottimia arvioidaan Suomessa olevan käytössä yli 8 miljoonaa kappaletta eikä mikään yksittäinen tekniikka tule korvaamaan niitä kaikkia.

Radiotutkija Marko Ala-Fossi vertaakin FM-radiota toiseen ajan hammasta odotettua paremmin kestäneeseen klassikkoon: Kupla-Volkkariin. Kumpikaan ei ole missään tapauksessa tehokas tai moderni, mutta ne tekevät hyvin sen, mihin ne on suunniteltu. Ja mikä tärkeintä, yleisö pitää niistä.

– FM-radiolla ja Volkswagenilla on paljon yhteistä. Molemmat syntyivät 1930-luvun puolessa välissä ja kummankin syntyyn vaikutti alansa diktaattori. Kuplalle se oli Adolf Hitler, FM-radiolle suuryhtiö RCA. Molemmat myös suunnitteli alansa nero.

Kupla on Ferdinand Porschen luomus ja FM-radion loi Edwin Howard Armstrong.

FM-radion taru saattaakin jatkua vielä vuosikymmeniä suuren suosionsa, edullisuutensa ja lastentaudeista vapaan tekniikkansa ansiosta.

Eikä Ala-Fossillakaan ole mitään sitä vastaan.

-En tiedä mistä se sitten kertoo, mutta satun olemaan paitsi radiotutkija ja -toimittaja niin myös volkkariharrastaja, Ala-Fossi nauraa.

Päivän lehti

25.5.2020