Uutiset

Suurituloisten verojulkisuus perusteltua

SanomaWSOY:n Aatos Erkko on maan rikkain 192 miljoonan euron varallisuudellaan. Ansiotulolistan kärkipaikoilla puolestaan komeilevat tyypillisesti suuryritysten johtajat, joiden miljoonien eurojen ansiotuloista on pitkä matka tavallisen suomalaisen keskimääräisiin noin 30 000 euron vuosituloihin.

Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Yleisen hokeman vahvistusta voi hakea laajasti julkisuudessa esillä olevista viime vuoden verotiedoista.

Missä menevät yksityisyyden rajat: Erkon varallisuustiedot ovat ilmeisesti jo ”yhteistä omaisuutta”, mutta ovatko tavallisen Virtasen?

Kovin monet eivät halua kehuskella palkallaan tai varallisuudellaan siitä puhumattakaan, että asia haluttaisiin reposteltavaksi, jos tulot ovat olemattomat.

Iltapäivä- ja sanomalehtien lisäksi verotietojen levittäjäksi on valjastettu aikaisempaa laajemmin myös internet, tiedon valtaväyläksikin mainittu.

Julkisuuden henkilöt kuka korkeine ja kuka surkeine tuloineen vetävät kansalaisten huomion kärpäspaperin lailla. Verotietojen laaja julkisuus palvelee ihmisten tirkistelynhalua, jota siivittävät kateus ja uteliaisuus.

Tietojen laajaa julkaisemista on puolustettu niiden yhteiskunnallisella merkityksellä ja yleisellä kiinnostavuudella.

Kansalaisilla pitääkin olla mahdollisuus seurata verotuksen oikeudenmukaisuutta. Verotietojen avoimuus on osa demokraattista ja läpinäkyvää kansalaisyhteiskuntaa.

Päinvastaisesta on hyvänä esimerkkinä, että rajan takana Venäjällä tiedot oligarkkien miljardiomaisuuksista perustuvat puhtaasti valistuneisiin arvioihin.

Yhteiskunnallisesti merkityksellisintä on seurata julkisuudessa suurituloisimpien sekä yhteiskunnan vallanpitäjien ja talouselämän vaikuttajien palkkakehitystä.

Tavallisten Virtasten eli palkansaajien ylivoimaisen enemmistön verotietojen julkaisemisella taas ei ole minkäänlaista yleistä intressiä.

Verotiedotkin kertovat ihmisten varallisuudesta osatotuuden: kaikki voivat vain arvailla mitä jonkin yksittäisen summan taakse todellisuudessa kätkeytyy.

Ensimmäinen arvio jättipalkoista on yleensä sellainen, ettei kukaan ole voinut tehdä töitä miljoonien eurojen edestä. Käsitys on läpeensä väärä samoin kuin vaatimus, jonka mukaan tuloerojen kasvua pitää pyhästi vastustaa.

Tuloerojen kasvu on taloudellisen nousun aikana väistämätöntä ja jopa toivottavaa. Kun huipulla menee hyvin, on todennäköistä, että niin myös keskivaiheilla ja alhaallakin.

Suurista tuloista maksetaan myös tuntuvasti veroa, mikä hyödyttää kaikkia kansalaisia.

Huippujohtajan ja keskivertoduunarin mieletön vertailu antaa tuloerojen kasvusta vain hämärän aavistuksen, jos sitäkään.

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Kalevi Kivistö suosittelee verotietojen julkaisemista ”enemmän tilastollisena jakautumana” kuin henkilökohtaisina numeroina.

On selvää, että viestimiltä on lupa odottaa asiassa analyyttisyyttä ja verotuksen oikeudenmukaisuuden toteutumisen arviointia.