Kolumnit Uutiset

Suurta, mahtavaa ja kallista

Me suomalaiset olemme erityisen hyvin informoituja Yhdysvaltain presidentinvaaleista. Jo talvella pääsimme osallistumaan jossakin USA:n takamailla keskeisten puolueiden valintakokouksiin. Yleisradion ja maikkarin reportterit risteilivät pitkin laajaa mannerta tuodakseen vaalihumun jokaiseen suomalaiskotiin.

Vaalitaistelun etenemistä kohti kliimaksiaan on seurattu herkeämättä. Päivystävät dosentit ja muut asioista perillä olevat lähteet ovat studioissa kommentoineet pientäkin risahdusta, joka USA:n pressanvaaleihin saattaisi liittyä.

Muodin auguurit ja kaiken karvaiset stylistit ovat syväanalysoineet ehdokkaiden muijien mekkoja ja kampauksia. Niissä he olivat näkevinään väkevää viestiä ja vahvaa symboliikkaa, joilla rouvat edistivät puolisonsa ja samalla oma taivaltaan Valkoiseen taloon.

Kun äänestys tiistaiaamuna alkoi, jo puolilta päivin tiedettiin Hämeenlinnassa, että itärannikon Dixville Notchissa äänet menivät tasan 5–5. Kuka muuten tietää, edes suunnilleen, kuinka Ojoisilla äänestettiin runsaan viikon takaisissa kunnallisvaaleissa?

Amerikkalaisilla on erikoinen tapa suhtautua vaalisalaisuuteen. Dixville Notchissa äänet oli jo laskettu ja tulos julkistettu ennen kuin äänestys oli kaikissa osavaltiossa edes alkanut.

Ihmetystä herättävät myös ison maan pienet äänestysalueet. Suomessa ei vaalisalaisuuden nimissä sallita alle sadan äänioikeutetun äänestysalueita.

Mitähän Etyjin hämeenlinnalaiset vaalitarkkailijat, kansanedustaja Johannes Koskinen (sd.) ja Ismo Soukola (ps.) asiasta ollenkaan raportoivat?

Mitä ääntenlaskennan nopeuteen tulee, Hämeenlinna on Suomen Florida. Molemmissa se kesti ja kesti.

Amerikassa kaikki on suurta ja mahtavaa, myös vaalikampanjat. Pääehdokkaat keräsivät yli kolme miljardia dollaria eli lähes 2,7 miljardia euroa mieheen. Sanomattakin on selvää, ettei USA:n vaalikampanjoita rahoiteta taulukaupoin ja seminaarilippujen myynnillä.

Rahoittajiksi voisi veikata öljy- ja terästeollisuutta. Näin siksi, että molemmat ehdokkaat eivät sivunneet sanallakaan ilmastonmuutosta, koska sellainen ei olisi rahoittajien mieleen. Vaalirahoituksella voi ostaa myös hiljaisuutta, mikä on monesti paljon arvokkaampaa kuin kova meteli.

Onko edes olemassa hyvää selitystä sille, että USA:n presidentinvaalit saavat korostetun aseman Suomen mediassa? Suurvalta se on, mutta ei rajanaapurimme eikä edes kolmen tärkeimmän kauppakumppanin joukossa. Maa ei ole meille kovin tärkeä poliittisesti tai taloudellisesti.

Ruotsin tai Venäjän vaalit eivät vedä asiantuntijoita ja kommentaattoreita tv-studioihin muusta Euroopasta puhumattakaan.

Onko niin, että amerikkalaisten Helsingin olympialaisiin lahjoittama Coca-Cola meni niin lujaa päähän, että meistä tuli kerralla Euroopan jenkkimielisin kansa? Kokis oli sodasta toipuvalle maalle läntisen vapauden airut, johon Moskovan pitkä varjo ei ylettynyt.

Jos näin on, se lasti lankesi otolliseen maaperään.

 

Päivän lehti

8.4.2020