Uutiset

Suvasveden saksalaismaihinnousu

Savolaisten ja aika paljon muidenkin kansalaispiirien mieliä on viime päivinä voimallisesti kuohuttanut saksalaisseurueen maihinnousu eräiden Immosten mökkisaareen.

Puolijoukkueellinen, 16 saksalaista soututuristia rantautui Leppävirran Suvasvedellä luvatta Immosten rantaan. Joukko leiriytyi yöksi luottaen ilmeisesti liikaa isäntäväen vieraanvaraisuuteen ja ymmärrykseen siitä, mitä EU-jäsenyys ja globalisaatio laajemmin toi tullessaan. Ilmeisesti vieraat tulkitsivat myös suomalaisia jokamiehenoikeuksia sangen liberaalisti.

Hunnien souturetkessä saattaa kysymys olla perinnekulttuurin vaalimisesta. Kerran-pari miesmuistin aikana saksalaiset ovat nousseet maihin Suomeen.

Kapinakeväänä huhtikuussa 1918 keisarillisen Saksan Itämeren divisioona laski maihin Hangossa 9 500 maailmansodassa karaistunutta soturia ja muutaman päivän päästä kolmetuhatta lisää Valkon satamassa Loviisassa.

Divisioona eteni aina Hämeenlinnaan ja Tuuloksen asti. Sotaretkellään saksmannit röykyttivät jo valmiiksi selkäänsä saaneita punaisia.

Osa suomalaisista ei ollut retkestä ollenkaan pahoillaan, vaan tykästyi sakuihin niin, että osti kansalaiskerätyillä kuparilla, sormuksilla ja muilla arvoesineillä hesseniläisen kuninkaan Suomen hallitsijaksi. Myöhemmin hanke haudattiin vähin äänin ja pitkin hampain kuningasmielisetkin ryhtyivät tasavaltalaisiksi.

Hyvissä ajoin ennen jatkosotaa, syyskuussa 1940 Saksan mahtava kenttäarmeija Wehrmacht anoi ja sai Suomelta kauttakulkuoikeuden miehittämäänsä Norjaan. Etappimiehiksi joukkojen kuljetuksia varmistamaan maan eri puolille asettui pysyvästi 2 200 saksalaissotilasta.

Kun sotilaspoliittinen tilanne jatkosodan kestäessä eskaloitui avoimeksi yhteenotoksi, Pohjois-Suomessa oli peräti 220 000 saksalaisen 20. vuoristoarmeijakunnan sotilasta kovia kokeneen Suomen armeijan häädettäväksi.

Kokemusta saksalaisten maihinnousuista Suomeen on siis kosolti monilta aikakausilta. Juuri siksi ihmetyttää se raivo, jolla mediassakin käsitellään vaivaista puolijoukkueellista saksalaisia. Ennen sentään osattiin divisioonat, jopa armeijakunnat työstää mallikkaasti ilman sen suurempia mielenliikutuksia.

Sitä paitsi Leppävirran Suvasvedellä maihinnousseet germaanit eivät lähtiessään edes polttaneet rakennuksia tai muuta omaisuutta, tarjosivatpa vielä viisikymppistä korvaukseksi vieraanvaraisuudesta. Tällainen käytös on omiaan murentamaan ajatusta aitosaksalaisesta perinneretkestä.

Isäntäväen moittima iljettävä urean löyhkäkin laimentuu tuota pikaa kesäisiin sadekuuroihin.

Soutavan saksalaisjoukon edesottamuksia on käsitelty myös Saksan lehdissä. Niinpä jotkut suomalaiset matkailukonsulentit ovat jo menettäneet yöunensa, kun Suomen maine matkailumaana menee sen sileän tien ja heidän ponnistuksensa matkailun edistämiseksi valuvat hukkaan.

Voi näitä itsetunnottomia surkimuksia. He ovat ilmeisesti niitä, jotka eläintarhassa käydessäänkin murehtivat, että mitähän tuo apina minusta ajattelee.