Kolumnit Uutiset

Synkkyyden sijaan positiivisempaa tunnelmaa

Työttömien armeija on paisunut 1990-luvun mittoihin. Uutinen on tympeä, mutta yhtä kaikki tosi: työttömiä oli syyskuussa yhden keskikokoisen suomalaiskaupungin verran enemmän kuin vuosi sitten.

Tilanne on hankala, sillä uusia avoimia työpaikkoja ilmoitettiin työ- ja elinkeinotoimistoihin 3 400 vuodentakaista enemmän eli yhteensä 38 100. Tästä huolimatta tilastot rumenevat. Pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut etenkin pääkaupunkiseudulla hämmästyttävän isolla loikalla.

Työttömyyden ja epävarmuuden kasvulla on itsestään selvä seuraus asuntomarkkinoilla. Kauppa ei käy ja hinnat ropisevat alas. Samalla niiden tavallisten ihmisten, joiden on juuri nyt pakko myydä asunto, säästöt haihtuvat helposti ilmaan.

Myyttiseen asemaan nousseen 1990-luvun talouskriisin aikana kannettiin ainakin juhlapuheissa huolta siitä, miten käy laman lapsille. Siis niille säästötoimenpiteiden kohteiksi joutuneille koululaisille ja nuorille, joiden vanhemmilta oli kadonnut työpaikka, oma yritys ja ehkä kotikin. Kymmenillä tuhansilla nuorilla tulevaisuudennäkymät kuitenkin muuttuivat muutamassa vuodessa radikaalisti.

Nyt vastaavaa keskustelua ei juuri käydä. Nykytilanne ei ehkä vielä tämänkaltaista arvokeskustelua vaadi, mutta entä jos kauan kaipailtua talouskasvua ei nähdä koko vuosikymmenenä? Jo nyt korkeasti koulutetut asiantuntijat jäävät ilman työtä (HäSa 22.10) ja uudet leikkauslistat odottavat eduskuntavaalien jälkeistä aikaa. Ja pitkään työttömänä olleista osa on jo luovuttanut.

Miten sitten luoda positiivista tunnelmaa? Trendikkäät tarinat maailmaa valloittavista kasvuyrittäjistä toistuvat julkisuudessa, mutta ne eivät ehkä sittenkään ole ihan jokaiselle nuorelle se realistisin vaihtoehto.

Moni medialta talousviisaan tittelin saanut ennusti vuoden 2008 syksyllä, että nopeasti päälle hyökynyt talouskriisi menee yhtä nopeasti ohi ja valtio selviää shokista kohtuullisella velanotolla. Ennusteet tunnetusti joutivat roskakoriin, matalalento on jatkunut monien syiden summana.

Nyt asiantuntijat kiistelevät leikkauksista, elvytyksistä tai Euroopan keskuspankin ohjauskoroista. Useimpia yrityksiä puolestaan kiinnostavat kaiketi näitä enemmän palveluiden ja tavaroiden kysyntä sekä kohtuullinen verotus ja työvoimakustannukset.

Varma positiivinen signaali nuorille ja meille vähän varttuneemmillekin olisi se, jos työttömyys kääntyisi alamäkeen. Sama kai se, mikäli tämä vaatisi sekä palkkojen että verojen samanaikaista pudottamista kuten Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju on vaatinut, tietysti vain varovasti ja fiksusti toteutettuna. Työelämästä kortistoon siirtyneet ja vaaravyöhykkeessä olevat ainakin kiittäisivät, vaikka vyönkiristystä Kangasharjun reseptikin tarkoittaisi.