Kolumnit Uutiset

Syntymässään säikähtänyt

Viime viikonvaihteessa levisi metsästäjien sähköposteihin kummallinen vetoomus. Suomen riistakeskuksen hallituksen puheenjohtaja Tauno Partanen ja valtakunnallisen riistaneuvoston puheenjohtaja Hannu S. Laine vetoavat metsästäjiin, ettei Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitosta arvosteltaisi ja uhattaisi sitä yhteistyön katkaisemisella.

Puheenjohtajat pitävät harrastajakunnan etujen vastaisena erimielisyyksien riepottelemista julkisuudessa.

Johan nyt! Elämme vuotta 2013 ja kolmeasataatuhatta metsästyksen harrastajaa kehotetaan olemaan vaiti epäkohdista. Vasta vuoden toimineessa riistakeskuksessa on valitettavasti omaksuttu kovin jälkibreshneviläinen lähestymistapa.

Ongelmat eivät poistu kieltämällä keskustelu ja lakaisemalla ikävät asiat maton alle. Kitkaa ja näkemyseroja RKTL:n ja metsästäjien välillä on ollut pitkään. Tutkimuslaitos kärsii huomattavasta luottamusvajeesta.

Jo vuosia RKTL on arvioinut hirvikannan suuremmaksi ja vastaavasti suurpetokannat tuntuvasti pienemmiksi kuin metsästäjät. Pyyntiluvista viime syksyyn asti päättäneet riistanhoitopiirit ovat nurkumatta seuranneet tutkijoiden viitoittamaa polkua.

Jälki on surullista. Joinakin vuosina hirvijahti on alkanut luparunsauden takia muistuttaa uhkaavasti oikeata työntekoa. Nyt heiluri on toisessa ääripäässään ja puhe luonnonvarojen kestävästä käytöstä kuulostaa lähinnä huonolta vitsiltä.

RKTL:n ohjeita seuraten hirvikanta on muutamissa pitäjissä ammuttu niin huonoon kuntoon, että hirvi pitäisi kokonaan rauhoittaa elpymään muutamaksi vuodeksi.

Eniten välejä kärjistävät suurpedot. Tuhannet metsästäjät keräävät talkootyönä tutkijoille havaintoja karhusta, sudesta, ilveksestä ja ahmasta.

Tutkijankammiosta katseltuna maailma näyttää kuitenkin vallan toiselta kuin riistamailta. Ei voi välttyä ajatukselta, että RKTL viittaa kintaalla aineistoon ja muutamat tutkijat ovat liian rakastuneita tutkimuskohteeseensa. Arviot petojen pääluvuista ovat aivan muuta kuin kentän.

Kun näin käy vuodesta toiseen, luottamus hiipuu. Viranomaispäätökset, joita pyyntiluvatkin ovat, eivät voi perustua kiistanalaiseen tutkimusaineistoon.

Isot laivat ja organisaatiot kääntyvät hitaasti. Vasta vuoden toimineen riistakeskuksen tavoista ei voi vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Se on kai vielä syntymästään säikähtänyt ja hakee edelleen vakiintuvaa toimintakulttuuriaan.

Riistaneuvoston tehtävänä on muun muassa lisätä hirvieläin- ja suurpetopolitiikkaan liittyvää avointa ja vuorovaikutteista sidosryhmäyhteistyötä ja erilaisten intressien yhteensovittamista.

Tähän toimeksiantoon istuu kovin huonosti kieltää keskustelu ongelmista niiden oikeilla nimillä. Avoimessa yhteiskunnassa ei vaikeitakaan asioida haudata kabinetteihin. Sellainen kuuluu menneeseen aikaan, joka ei ylhäältä annetuin kielloin ja holhoamisin enää onneksi palaa.

Sitä paitsi luova jännite intressiryhmien välillä on vain hyväksi, vaikeneminen ja hyssyttely eivät vie eteenpäin.