Kolumnit Uutiset

Syötkö sinä lihaa vai sikaa?

Tokko on Suomessa muita possuja kuin Janakkalan pöpeliköstä pelastettu Osku, jonka henkirievun takia on hätyytelty poliisin lisäksi jopa kunnanjohtajaa.

Sunnuntain lehdessä julkaistusta Piian Anttosen haastattelusta päätellen tämä somerolainen eläinsuojelukeskuksen omistaja näki yhden possun vuoksi melkoisen vaivan. Onnekas possu tämä Osku.

Itse en viitsisi villisian vuoksi vaivautua, mutta kieltämättä sykähdyttää ajatella, että joku vaivautuu.

Aina se jotenkin hämmästyttää, hätkähdyttääkin, kun kuulee, millaisiin ponnistuksiin ihmiset ovat valmiita eläinten vuoksi – niin hyvässä kuin pahassa. On äärimmäistä välinpitämättömyyttä, mutta myös äärien yli vuotavaa rakkautta. Siinä, missä eläin on yhden perheenjäsen, se on toiselle kertakäyttötavaraa.

Kaikki eivät alkuunkaan ymmärrä Anttosen kaltaisten ihmisten antaumusta ja paloa. Miksi kohkata eläimistä, kun ei niillä ihmisilläkään aina niin kaksisesti mene.

Sanotaan, että ihminen on vieraantunut luonnosta, ei ymmärrä eläimen paikkaa eikä tajua, mistä ruokansa saa. Varmasti näinkin. Toisaalta, vaikka olisi ollut alkutuotantoketjua kuinka likeltä todistamassa, saattaa se raja silti hämärtyä.

Kotitilalle otettiin lapsuudessani kesäisin syöttöpossuja, joita lihotettiin kesät. Lapsille porsaat olivat lemmikkejä, leikkikavereitakin. Myöhemmin syksyllä ihmeteltiin, kun siat roikkuivat päättöminä ja vatsa auki odottamassa leikkelyä.

En syö joulukinkkua, kinkkupitsaa kylläkin. Kun liha on jauhettu tarpeeksi tunnistamattomaan muotoon, se menee vaivatta alas. Näin taitaa suhtautua moni muukin lihansyöntiin.

Lapsi kiteytti asian harvinaisen hienosti ilmoittaessaan syövänsä ainoastaan lihaa. Sika, kana ja nauta eivät kuulemma kelpaa.

Tuotantoeläinten kohtelusta on totuttu pitämään meteliä. Vaaditaan, että eläimet saavat toteuttaa lajille ominaisia tottumuksiaan, elää puhtaina, huollettuina ja ilman turhaa kärsimystä. Epäkohtiin on puututtu, lainsäädäntöä rukattu ja hyvä niin.

Ylilyönnit ovat asia erikseen, mutta aina porulle ei kuitenkaan ole perusteita. Jos navetassa ei ole sattunut ennen käymään, saattaa tulla järkytyksenä, että lantakasaan maate käyneen eläimen kylki on lantainen. Ei niitä pyllyjä kukaan navetassa pyyhi.

Henkeä pidätellen odotan, milloin lemmikkien oikeuksia ryhdytään puolustamaan samanlaisella tarmolla kuin tuotantoeläinten. Koiran luontaiseen käyttäytymiseen ei voi kuulua poolopaidassa kuljeskelu, saati käsilaukussa matkustaminen.

Voi kysyä, kumpi on lopulta onnellisempi: joulukinkuksi päätyvät suursikalan sika, vai koira, jota omistaja kohtelee enemmän lapsenaan kuin eläimenä. Oli miten oli, Osku ainakin on onnellisen tietämätön kaikesta tästä.